Väärinymmärretty rohkeus

vaarinymmarretty-rohkeus-liekki-coaching

Rohkeus on yksi suosituimmista, ihannoiduimmista ja väärinymmärretyimmistä luonteen kuvauksista maailmassa. Rohkeus ei ole pikku juttu. Se on yksi neljästä Aristoteleen määrittämästä kardinaalihyveestä: viisaus, oikeudenmukaisuus, kohtuullisuus ja rohkeus. Se mikä on tekona toiselle rohkeaa, voi olla toiselle arkipäivää. Kaikki kardinaalihyveet ovat suhteellisia ja tulkinnanvaraisia, mutta kyllä niihin löytyy lainalaisuuksiakin.

Kaksi rohkeuden pääaluetta

Rohkeus voidaan jakaa kahteen pääalueeseen: fyysiseen ja psyykkiseen (moraaliseen). Siinä missä fyysisesti rohkea uhmaa fyysistä kipua ja kärsimystä tietoisesti, uhmaa psyykkisesti rohkea sosiaalista häpeää ja vähättelyä. Luonnollisesti tämän päivän maailma haastaa meitä enemmän psyykkisesti. Molemmat alueet tuottavat aivoillemme samankaltaista kuolemanpelkoa sekä kipua, kun pahin toteutuu.

Mitä rohkeus on?

Onko leijona rohkea, kun se hyökkää saaliin kimppuun ja murskaa tämän leuoillaan? Leijonahan toimii luontaisella osaamisalueellaan saalistaessaan. Onko leijona, joka näkee toisen leijonan hyökkäävän pienemmän kimppuun ja puolustaa tätä, rohkea? Tietystä näkökulmastahan toiminta näyttää uhkarohkealta, jopa hullulta tai itsetuohoiselta, mutta lienee selvää, kumpi leijonista on oikeasti rohkea.

Sana rohkeus eng. courage tuleekin alunperin latinan kielen sanasta cor, joka tarkoittaa sydäntä. Sanan alkuperäinen tarkoitus oli “puhua rohkeasti sydämestään”. Tämän ajatuksen me usein kadotamme rohkeutta ihannoidessamme. Kuinka usein me tulkitsemme nämä hyökkäävät leijonat rohkeiksi… vaikka todellisuudessa ne puolustajat ovat niitä rohkeita.

Rohkea ei ole hän, joka ei pelkää, vaan hän, joka toimii pelostaan huolimatta.

Kohtaammeko toiminnassamme omia pelkojamme vai välttelemmekö viimeiseen asti kipua? Toimimmeko mukavuusalueella vai uskallammeko astua omien rajojemme yli? Usein unohdamme nämä kysymykset juuri omalla kohdallamme. Emme näe omaa rohkeutamme tai arvosta itseämme, kun menemme epämukavuusalueelle uhmaamaan pelkojamme. Stressireaktio ja kivun pelko estävät meitä näkemästä, ainakin tilanteen hetkellä. Tilanteen tasaannuttua on helpotuksemme niin suuri, ettemme jaksa puida asioiden todellista laitaa. Emmekä halua, koska usein se on meistä myös epämukavaa.

Rohkea ihminen uskaltaa katsoa itseään ja nähdä myös toiset

Millainen on rohkea ihminen? Näyttääkö hän valtaansa jyräämällä heikompia alleen? Hyökkääkö hän pysähtymättä ymmärtämään erilaisuutta tai uusia näkökulmia? Hyväksyykö hän vain itsensä kaltaisia eturintamaansa? Etsiikö hän virheitä ja syyllisiä?

Rohkea uskaltaa rakastaa myös itseään kaikista vioistaan huolimatta.

Rohkea on hän, joka syyllisten etsimisen ja syyttämisen sijaan uskaltaa puolustaa tarpeen vaatiessa myös ”syyllisiä”, koska sillä hetkellä usein juuri he kaipaavat eniten tukea. Rohkea huomaa virheiden paljastamia kehitysmahdollisuuksia. Rohkea uskaltaa kunnioittaa erilaisuutta vaikkei ymmärtäisikään sitä, sillä hän ymmärtää oman ymmärryksensä rajallisuuden. Rohkea ei tyydy tekemään vain mitä jo osaa, vaan yrittää tehdä myös mitä ei vielä osaa. Rohkea uskaltaa katsoa pelkojaan ja pyytää apua. Rohkea uskaltaa rakastaa myös itseään kaikista vioistaan huolimatta.

Haluatko sinä olla rohkea? Huomaatko oman rohkeutesi?

Rohkeus on valinta. Aloita rohkeus puhumalla sydämestäsi. Katso itseäsi. Kysy itseltäsi: Milloin minä olin viimeksi rohkea?

Jos tykkäsit artikkelista, voit lukea täältä tunneälykkäästä johtamisesta.

Mirva Mäki-Petäjä mentaalivalmentajaMirva Mäki-Petäjä on Liekki Coaching Oy:n omistaja, mentaalivalmentaja ja esikoiskirjailija, joka haastaa itseään epämukavuusalueelle sekä auttaa yksilöitä ja yrityksiä kehittymään rohkeammiksi.

Räätälöidyt yritysvalmennukset, workshopit ja luennot.

Elämänmuutos ja ”sitten kun”

Kiipeily unelmaElämänmuutoksesta puhutaan paljon ja yhä useammat tekevät niitä nykyään. Joku muuttaa maalle, toinen aloittaa terveemmän elämän ja kolmas kehittää itseään henkisesti.

Aikaisemmat sukupolvet puhuivat harvemmin elämänmuutoksesta. Sodan jälkeiset sukupolvet taistelivat tiensä ravinnon ja sivistyksen pariin, rakensivat teollisuuden ja talouden tukirangat eikä asioiden kyseenalaistamiselle ollut suurta tilaa. Aika meni perustarpeiden parissa. Jotkut toki lähtivät Amerikkaan paremman elintason perässä, mutta useimmat puursivat askareissaan, kyseenalaistamatta elämäänsä suuren koneiston osana.

Me saamme jo kulkea reittejä, joita ei ole valmiiksi tallattu.

Nykyaika on tuonut ihmisen elämään erilaisia haasteita. Se on myös ajanut ihmisen jonkinlaiseen risteykseen, jossa entiset arvomallit ja tavat toimia ovat kohdanneet kyseenalaistamista. Ihmiskunta on globaalissa murroksessa ja se näkyy myös yksilötasolla. Me haluamme elää merkityksellisesti ja vaikuttaa elämämme suuntaan enemmän aktiivisesti. Nykyihmisellä on mahdollisuus tavoitella tasapainoisempaa olotilaa. Me saamme jo kulkea reittejä, joita ei ole valmiiksi tallattu. On varmasti totta, että ihmisistä on tullut myös hieman hedonistisempia, tai ainakin yksilökeskeisempiä, koska se on tässä maailmassa mahdollista, mutta toisaalta sen myötä maailmasta ja yhteisöistämme on tullut myös avoimempia. Ideologiat kukoistavat, yhteisiä hankkeita ja me-henkeä nostatetaan nyt yksilöllisyyden ja vapaaehtoisuuden ehdoilla. Pakottamisesta onkin tullut kaikilla osa-alueilla hyvin hankalaa.

Kaikki me kohtaamme elämässämme muutoksia. Niiltä ei säästy kukaan, eikä pidäkään säästyä. Ne kuuluvat elämään ja ovat parhaita opettajiamme. Muutoksia halutaan tehdä yhä enemmän omilla ehdoilla, välttäen suurempia törmäyksiä. Oli elämänmuutos millainen tahansa, edeltää sitä yleensä jonkinlainen tyytymättömyys. Tämä koskee tietysti itse tehtyä elämänmuutosta. Muutoksia tulee myös itsemme ulkopuolelta ja väkipakolla. Kun sairaus tai kuolema astuu elämäämme on elämänmuutos ihan muuta, kuin mielessä haudottu unelma. Silloin koetellaan ihmistä eri tavoin, kuin itse valitussa muutoksessa. Molemmissa onnistunut muutos edellyttää kuitenkin paljon samoja asioita. Mielenhallinnan ja määrätietoisen toiminnan avulla, voi pahoistakin elämänmullistuksista selvitä vaikka ne vaativat meiltä valtavasti rohkeutta, tahtoa ja itseluottamusta.

Mitä me odotamme?

Omaehtoisten elämänmuutosten kohdalla on mielenkiintoista miettiä, miksi me lykkäämme niitä hamaan tulevaisuuteen? Odotammeko me lottovoittoa, ylimääräistä tuntia vuorokauteen, lastemme kasvamista, eläkettä, uutta maailmanjärjestystä, talouskasvua vai Kauniiden ja rohkeiden viimeistä tuotantokautta? Me odotamme yleensä parempaa aikaa ja enemmän rahaa. Tai jotakin, mitä meillä ei vielä ole. Emmekä me usein edes kovin selkeästi tiedä, mitä se on, mutta se on ”sitten kun”, eikä ainakaan nyt.

Joskus aika tai rahatilanne ovat oikeasti huonoja ja muutokseen voi sisältyä silloin enemmän haasteita. Lisäksi ihmisen on vaikeaa keskittyä moneen asiaan yhtä aikaa ja siksi muutoksessa olisikin hyvä, että jotkin elämänalueet olisivat tasapainossa. Riskeistä on hyvä olla tietoinen, vaikka kaikkea ei etukäteen voi ottaa huomioon. Joskus voi olla hyvä odottaa vähän parempaa hetkeä, mutta useimmiten ei.

köysi kiinni laiturissa

Vanhat tavat istuvat meissä tiukassa.

Yleensä me keksimme syitä muutoksen lykkäämiseen aivan jostain muusta kuin totuudesta käsin. Nimittäin kaikki on oikeasti suhteellista, niin kuin olemme monta kertaa kuulleet. Peloistamme 90% on muistoja ja sen hetken tilanteen kanssa niillä on usein hyvin vähän tekemistä. Me vain haluamme minimoida riskit ja paikalleen jääminen on siksi hyvin inhimillistä.

Emmekä me usein edes kovin selkeästi tiedä, mitä se on,
mutta se on ”sitten kun”, eikä ainakaan nyt.

Jos lykkäämme muutosta vaikka säästämällä tiettyä määrää rahaa, arvaatteko mitä tapahtuu elämänmuutokselle sen jälkeen, kun rahat ovat kasassa? Aivan, sitä lykätään lisää. Silloin rahan keräämisestä on tullut tavoite ja siitä luopuminen olisi taas yksi elämänmuutos lisää. Ihminen tuntee olonsa tyhjäksi ja epävarmaksi, kun pitää luopua tavoista olla ja elää. Me jatkamme mieluummin tuttua rataa ja piiloudumme uuden tavoitteen taakse. Aivomme kiintyvät tuttuihin asioihin ja kehittävät jopa addiktioita väliaikaisiin tavoitteisiin. Niihin, jotka alun perin asetettiin mahdollistamaan elämänmuutos. Usein tulee jotain, joka muuttaa tilannetta, koska me alitajuisesti etsimme syitä lykätä muutosta. Silloin onkin hyvä pysähtyä miettimään, haluaako sitä muutosta todella ja jos haluaa, niin mikä oikeasti estää meitä toteuttamasta sitä.

Jos pelkojen ylitse haluaa päästä,
on aivojen alkeellisimmat vastustusjärjestelmät murrettava tahdonvoimalla.

Yleensä pelko epäonnistumisesta, häpeästä tai vaikka ulkopuolelle jäämisestä ovat tarpeeksi isoja syitä jättää tekemättä. Kun elämänmuutoksen lykkäämistä perustelee itselleen ja muille ainaisena kiireenä tai asuntolainan lyhennyksenä, kaikki ymmärtävät. ”Aivan”, ”ymmärrän” ja sitä rataa. Me haemme siunausta päätöksillemme toisilta, vaikka tosiasiassa perustelemme niitä itsellemme. Unelmat, ajatukset ja suunnitelmat livahtelevat ajatuksissamme ja me työnnämme niitä sivuun ”sitten kun” ja ”mutta kun” –selityksillä. Hermoradat tekosyiden tukena syvenevät aivoissamme entisestään ja tutkimusten mukaan lähdemmekin tästä elämästä katuen niitä muutoksia, joita emme koskaan tehneet. Tekemällä aina kuten ennen, saamme samaa kuten aina ennen. Se on yleisin selitys myös sille, miksi samat selitykset kiertävät päässämme oravanpyörää. Tämä kaikki on täysin luonnollista aivojen ohjaamaa toimintaa. Jos pelkojen ylitse haluaa päästä, on aivojen alkeellisimmat vastustusjärjestelmät murrettava tahdonvoimalla.

Oravanpyörässä, olipa se sitten mihin tahansa liittyviä tapoja toimia, ei ole virrankatkaisijaa. Siitä pyörästä on hypättävä itse ulos jos haluaa muutoksen. Ja siihen oravanpyörään on helppo lipsahtaa uudelleen, jollei siedä lukuisia epämiellyttäviä tunteita ja ole peloista riippumatta muutoksessaan määrätietoinen. Noista epämiellyttävistä tunteista voisi kirjoittaa kokonaan oman tekstin ja teenkin sen seuraavaksi, jo ensi viikolla. Niihin muutosta vastustaviin tunteisiin nimittäin kannattaa varautua etukäteen. Tiedän sen myös omasta kokemuksestani.

Minä olen muuttunut, vaikka kuitenkin olen sama.
Elämäni on muuttunut, vaikken ole sitä vaihtanut.
Ympäristöni on muuttunut, vaikka sekin oli aina täällä.
Minä en vain nähnyt näistä mitään.

Minäkin olen piiloutunut ”ei ole rahaa, eikä aikaa, olen liian vanha ja on liikaa menetettävää” -selityksiin. Olen lykännyt, empinyt ja kärvistellyt ja ajatellut ”sitten kun”. Olen jatkanut kuten ennenkin, ja unelmoinut jostain, jota en edes kunnolla nähnyt, koska uskoin sen olevan niin kaukana ulottumattomissani.

Kaiken tämän ymmärtämiseen minä tarvitsin elämänmuutoksia, jotka eivät tulleet sievästi ja hallitusti sekä elämänmuutoksia, jotka tulivat suunnittelemalla ja hallitusti. Olen tehnyt muutoksia minulle ennen ominaisiin tapoihin elää, olla ja reagoida, mutta ennen kaikkea olen muuttanut sitä, miten suhtaudun mahdollisuuksiin ja kontrolliin. En yritä enää kontrolloida elämääni niin paljon. Elämä on matka, eikä määränpää. Minä olen muuttunut, vaikka kuitenkin olen sama. Elämäni on muuttunut, vaikken ole sitä vaihtanut. Ympäristöni on muuttunut, vaikka sekin oli aina täällä. Minä en vain nähnyt näistä mitään.

Kaikki nämä muutokset aikaansaavat elämässäni lisää muutoksia. Teen niitä edelleen, koska rakennan itselleni uutta tapaa elää ja tehdä työtä. En totuuden nimissä tiedä huomisesta. Tosiasiassa et tiedä sinäkään, mutta todennäköisyytesi ennustaa sitä voivat olla toki tällä hetkellä hivenen omiani korkeammat. Epävarmuudesta on silti tullut minulle tuttua, enkä enää pelkää sitä niin paljon, koska olen siitä tietoinen. Olen nähnyt kaiken muutoksen keskellä, miten elämä vie eteenpäin ja kuinka pelkojeni pohjalta on aina löytynyt maata, jolla olen voinut seisoa.

Yksi asia, mitä olen omista elämänmuutoksistani oppinut on se,
että jos ei jarruta ennen shikaania,
luisuu mutkassa aivan varmasti radaltaan.

Tiedätkö mikä on kuitenkin parasta kaikessa? Se, että en enää jää hautomaan (kuin ehkä hetkeksi) tekemiäni virheitä, vatvo hassuja sanojani tai toisten ihmisten asioita. Itsemyötätunnon lisääntyminen on tehnyt elämästäni vapaampaa, henkisesti. Harjoitteluni on toki kesken ja tulee aina olemaankin. Olemme yhtä aikaa valmiita ja kesken, hyväksyttyjä juuri sellaisena kuin sillä hetkellä olemme. Kaikki on tässä hetkessä, ei eilen, eikä ”sitten kun”, vaan nyt.

Aloita pienin askelin, nyt.

Elämänmuutoksen voi aloittaa nyt, jos tekee sen pienin askelin.

Jos sinä haaveilet muutoksesta, voit aloittaa nyt, mutta järjen kanssa, pienin askelin. Yksi asia, mitä olen omista elämänmuutoksistani oppinut on se, että jos ei jarruta ennen shikaania, luisuu mutkassa aivan varmasti radaltaan. Eli anna muutokselle aikaa. Anna itsellesi aikaa ja palastele elämänmuutoksesi paloiksi, joita voit lähteä toteuttamaan jo tänään. Hae onnistumisen tunteita pienistäkin asioista. Jos haluat terveellisen elämäntavan, luovu yhdestä paheesta ja harjoita sitä viikko tai kaksi, kunnes olet valmis seuraavaan tekoon. Päätä onnistua ja valmistaudu ottamaan suuriakin tunteita vastaan. Siitä se lähtee, baby steps.

Listaan tähän loppuun vielä muutaman asian, jotka näyttävät yhdistävän yleensä elämänmuutoksia, jotka sinällään voivat olla hyvinkin erilaisia.

  1. Uskalla pysähtyä. Muutostarpeen tunnistaminen edellyttää pysähtymistä. Jos juokset vain vanhojen tapojesi mukaana ja pakenet tunteitasi, et voi nähdä itseäsi kirkkaasti.
  2. Tunnista muutostarpeesi. Tarkenna ajan kanssa itsellesi, mitä ja miten sinä haluat muuttaa itseäsi ja elämääsi.
  3. Anna menneet anteeksi. Anteeksiantaminen on tärkeässä asemassa muutoksessa. Olipa kyse mistä tahansa muutoksesta, anna itsellesi menneet anteeksi ja samalla kaikille toisillekin. Anteeksi antaminen on lahja itsellesi, eikä se tarkoita vääryyksien hyväksymistä. Katkerana tai vihaisena et kuitenkaan voi keskittyä muutokseen, joka tulee haastamaan sinut myös tunnepuolella.
  4. Ota rauhassa, palasina. Kiireessä voit juosta väärään suuntaan turhan tähden. Ota rauhassa ja pilko tavoitteesi pieniin osiin. Iloitse pienistä onnistumisista.
  5. Kartoita kompastuskivesi ja jäsennä realiteetit mielessäsi. Asioita, jotka haastavat määrätietoisuutesi muutosmatkalla tulee vastaan. Ota ne vastaan rauhassa. Luota siihen, että löydät ratkaisut, yksi kerrallaan.
  6. Nouse ylös kun kaadut ja anna anteeksi uudestaan. Et tule pysymään tavoitteesi linjassa aina. Lipsahdukset ja takapakit kuuluvat kasvuun. Ne opettavat meille jotain tärkeää. Ole itsellesi myötätuntoinen ja opi kompuroinnistasi. Riittää, että nouset ylös ja jatkat siitä mihin jäit.
  7. Muista, että sinä voit muuttaa vain itseäsi. Toiset ihmiset voivat innostua elämänmuutoksestasi, mutta vaikutus heihin voi olla myös täysin päinvastainen. Tämä on sinun elämäsi ja vastuusi siitä on yksin sinun. Se on suuri vastuu, mutta niin on myös elämäsi.

Seuraavassa postauksessa ensi viikolla, käyn läpi niitä epämiellyttäviä tunteita elämänmuutoksessa, joista jo nyt vähän varoittelin.

Voi hyvin ja muista olla itsellesi ystävä.

Mirva

Mirva Mäki-Petäjä, mentaalivalmentaja, neurocoach, liekki coachingLiekki blogi keskittyy mielenharjoittamiseen valmennuksellisten teemojen ja ajankohtaisten asioiden kautta.

Mirva Mäki-Petäjä on Liekki Coaching Oy:n omistaja ja yrittäjä, mentaalivalmentaja, LCF Life Coach®, neuro coach, esikoiskirjailija ja Mindfulness -opiskelija (CFM®)

Elämänmuutos – 11 tositarinaa ihmisistä käännekohdissa -kirjan uusi julkaisupäivämäärä on 10.8. Voit tilata kirjan jo ennakkoon tästä.