11 ASIAA, JOTKA AUTTAVAT SINUA OLEMAAN OMALLA PUOLELLASI

Olen usein huomannut sanovani valmennussession päätteeksi asiakkaalleni ”Muista olla omalla puolellasi”. Valmistellessani Onnistunut elämänmuutos –kesäleirini materiaaleja päätin kirjoittaa tuon ohjeen auki. Tässäpä siis 11 kohtaa siitä, mitä omalla puolella oleminen tarkoittaa.

1. OLE TIETOINEN OMAN MIELESI KRIITIKOSTA

Mirva Mäki-Petäjä Peili

Mirvan kuva ©sofiaamberla

Meillä on taipumus ajatella, ja joskus jopa puhua, kriittisesti tai rumasti itsestämme. Kriittinen ääni meissä heijastuu peloistamme ja uskomuksistamme ja ylläpitää ajatuksia, joilla on yleensä hyvin vähän tekemistä totuuden kanssa, jos ollenkaan. Ylikriittisen äänen muuttaminen mielessämme vaatii meiltä ajatustemme tiedostamista ja niiden tietoista kyseenalaistamista sekä hyvyytemme todellista kohtaamista.

Kohtaa sisäinen kriitikkosi tarkkailemalla ajatuksiasi ja puuttumalla niihin, kun havaitset negatiivisen äänen: ”Höpsis, tuo ei ole totta”, ”Tämä on vain mielikuvitustani ja pelkoa”, ”Tuo on vain uskomus, jonka minä muutan”, ”Hah hah, selitä vaan, en välitä”…

Ole tietoinen miten puhut itsellesi, koska sinä kuuntelet ja ajatuksesi konkretisoituvat usein elämääsi. Ole myötätuntoinen itseäsi kohtaan ja harjoittele itsesi kannustamista ja kiittämistä.

2. TIEDÄ, ETTÄ SINÄ ET OLE AJATUKSESI JA TUNTEESI

Minuutesi tai mielesi ei ole yhtä kuin aivosi, ajatuksesi tai tunteesi. Minuus on jotain suurempaa ja korkeampaa, jota edes tiedemiehet eivät ole pystyneet kovin menestyksekkäästi määrittämään. Mieli on suurempi ja vahvempi kuin aivosi, ajatuksesi, tunteesi tai toimintasi. Sinä voit asettua omien ajatustesi yläpuolelle tarkkailijana. Mielen voimalla voi esimerkiksi pakottaa aivot vapautumaan fobioista. Tarkoitus ei kuitenkaan ole hiljentää negatiivisia ajatuksia ja tunteita väkisin, vaan tiedostaa ne. Ne ovat tärkeitä merkkejä sinulle siitä, mitä sinun on työstettävä, mutta älä kuvittele että ne ovat sinä.

Erota tunteeseen samaistuminen ja sen kokeminen toisistaan:

EI NÄIN: Minä olen ahdistunut
VAAN NÄIN: Tämä asia tuntuu minussa ahdistavalta.

EI NÄIN: Kaikki on huonosti
VAAN NÄIN: Minusta tuntuu nyt siltä, kuin kaikki olisi huonosti.

 3. MUISTA, ETTÄ KAIKKI TUNTEET MENEVÄT OHI

Kun annamme tunteillemme vallan, me näemme elämämme niiden läpi. Se vääristää totuutta silmissämme. Ei ole olemassa tunnetta, joka jäisi meihin ikuisesti. Kaikki menee ohi. Jotkut negatiiviset ja toistuvat tunteet vaativat tietysti huomiota ja työstämistä. Tunteiden nimeäminen helpottaa niiden kokemista ja irtipäästämistä. Tunteiden kieltäminen sen sijaan on myrkkyä, koska se mitä juokset pakoon, vahvistuu sinussa. Älä siis kiellä negatiivisiakaan tunteitasi vaan kohtaa ne rauhassa. Tunteiden kieltäminen tuottaa aivoille tuskaa, mikä on tarpeetonta kärsimystä jo muutenkin ikävän tunteen lisäksi.

IMG_92124. MUISTA, ETTÄ OLET ARVOKAS JA AINUTLAATUINEN

Ihminen on laumaeläin ja suunniteltu hakemaan toisten hyväksyntää. Se oli luolamiehen aivoille jopa hengissä pysymisen ehto. Miellyttäminen voi kuitenkin mennä överiksi. Omien tarpeiden ja ajatusten tallominen muita miellyttääksemme ei ole terveellistä kenellekään. Se ruokkii sisäisen kriitikkomme negaatioita. Luomme itsestämme miellyttämällä kuvan, joka ei ole totta. Voimme kuvitella olevamme jotenkin vähempiarvoisia, vaikka ajatus on ainoastaan liian miellyttämisen aiheuttamaa harhaa mielessämme. Tarpeeton miellyttäminen ja mielistely vääristää ihmissuhteitamme ja aiheuttaa kaikille loppupeleissä turhaa kärsimystä. Opettele siis sanomaan EI ja seisomaan omien mielipiteidesi takana.

5. EROTA OMAT JA TOISTEN TUNTEET

Empatia on tärkeää ja sitä voi jopa harjoittaa tehokkaasti. Empatiaa ei kuitenkaan pidä sekoittaa toisten tunteiden imemiseen. Joskus toisten ihmisten ongelmat ja raskaat tunteet voivat sekoittua omiimme. On hyvä erottaa mikä tunne on omamme ja mikä taas on samaistumisen ja yliempatian kautta meihin tarttunut toisen ihmisen tunne. Jos ystäväsi on epätoivoinen, sinun tehtäväsi on kuunnella, olla läsnä ja tukea häntä. Sinä et voi kuitenkaan elää tapahtumia hänen puolestaan. Jos menet mukaan hänen tunteeseen et pysty auttamaan ystävääsi. Sen sijaan se, että olet omien voimavarojesi rajoissa hänelle rakentava tuki ja peili ulkomaailmaan, auttaa häntä auttamaan itseään.

Muista, että kärsivän ihmisen tunteita ei saa väheksyä – ne pitää tunnistaa ja hyväksyä. Tunnustamalla myös negatiiviset tunteet, ihminen kokee saavansa ymmärrystä ja tukea ja voi näin alkaa auttamaan itseään.

EI NÄIN: Ethän sinä nyt voi tuosta suuttua!
VAAN NÄIN: Ymmärrän että tuo asia aiheuttaa sinussa suuttumuksen tunnetta, mutta miten voisit nyt päästä tästä eteenpäin.

EI NÄIN: Et voi olla väsynyt, kun nukuit juuri 10 tuntia!
VAAN NÄIN: Sinua siis väsyttää edelleen. Mikä piristäisi oloasi nyt?

6. MEDITOI

Harjoittamalla meditaatiota tai mindfulnessia, voit harjoittaa kaikkia edellä mainittua viittä kohtaa ja oman mielesi hallintaa. Mindfulness kehittää uusien synapsien syntymistä aivoissasi ja helpottaa positiivisten ratkaisujen löytymistä. Se ohjaa aivoja näkemään ongelmien taakse ja helpottaa näin ajatuksiemme tarkkailua merkittävästi. Aina kun huomaat mielesi harhailevan ja palautat sen takaisin läsnäolon tilaan ja hengitykseesi, kehität aivojasi.

Kehomeditaatio

Mirvan kuva ©sofiaamberla

Muista, että meditaatiota pitää harjoittaa, sitä ei voi oppia vain kirjoista. Aivojen pitää treenata käytännössä irtipäästämistä ja tarkkailijan asemaa. Voit hyvin aloittaa viiden minuutin harjoituksella päivässä ja lisätä aikaa hiljalleen, omaan rytmiisi sopivaksi. Välillä meditoiminen ja mindfulness tulevat tuntumaan sinusta tylsältä ja merkityksettömältä. Se on normaalia ja menee ohi. Aivojen tehtävä on vastustaa mielemme muutoksia ja kyseenalaistaa eri tavalla tekemisen hyötyjä sekä pitää meidät kiireisinä. Kun aivosi alkavat vastustaa, tiedät olevasi jo positiivisen muutoksen tiellä.

7. TEE PÄÄTÖKSIÄ

Aivot vastustavat pakotettua tekemistä. Tee päätös tehdä tarpeellinen, niin sinun ei tarvitse kamppailla pakon kanssa niin paljon. Päätöksen tekeminen vaikeastakin asiasta auttaa tutkitusti suoriutumaan paremmin haasteista, jopa kymmenillä prosenteilla. Kaiken lisäksi todennäköisyys tavoitteen saavuttamisesta nousee merkittävästi, kun päätät tehdä ne asiat, joita sinun on tehtävä.

Esimerkki:
Haluat laihtua ja tiedät sen vaativan sinulta pitkäkestoisesti urheilua ja terveellisen ruokavalion noudattamista. Jos nuo toimet ovat sinulle epämieluisia ja pakotat itsesi kuntosalille tai lenkille, aivosi vastustavat. Jos teet itsellesi hyvän salaatin, mutta syöt sitä pakolla ja pihviä tai suklaata ajatellen, aivosi saavat sinusta niskalenkin helpommin ja sorrut.

Kun päätät urheilla ja syödä terveellisesti ohjelmasi mukaan, todennäköisyytesi onnistua muutoksessasi on paljon korkeampi kuin ilman päätöstä. Vapautat näin aivojesi vastustamiseen käyttämän ajan ja energian itse tekemiseen.

Jos epäonnistut ja sorrut päätöksestäsi, harjoita pettymyksesi yli pääsemistä ja annan itsellesi anteeksi, jotta voit jatkaa hyvällä tielläsi. Ihmiset tekevät virheitä, se on täysin luonnollista.

8. KESKITY LUOVUUTEEN REAKTIIVISUUDEN SIJAAN

Opettele tunnistamaan ajatustesi seuraukset. Usein lopputulema on seurausta totutusta ja alitajuisesta ajatus – tunne – toiminta – lopputulos –kaavastamme. Me toistamme haitallisia toimintamallejamme tiedostamatta mielessämme. Kun lähdemme reagoimaan tunteisiin autopilotilla, emme toimi tilanteessa luovasti.

Kun harjoitamme meditoimista, opimme myös ”ottamaan aikaa” ajatus – tunne — > toiminta – lopputulos -malliimme. Tiedostamalla voimme keskeyttää haitallisen kaavan toistamisen päässämme ajoissa. Tämä kyky vahvistuu meissä ainoastaan harjoittamalla, joten ole itseäsi kohtaan kärsivällinen. Se, että havaitset jälkikäteen toimintaasi johtaneet vaiheet on jo valtavan suuri askel harjoittamisessa. Joskus tulee se päivä, jolloin tajuat jo ennen kuin lähdet reagoimaan, mitä oletkaan tekemässä.

flower-22656_19209. ANNA ANTEEKSI ITSELLESI JA MUILLE

Kaikki tekevät virheitä ja epäonnistuvat välillä. Ei ole ihmistä, joka ei epäonnistuisi tai tuottaisi pettymyksiä. Ne kuuluvat ihmisen elämään ja ovat tärkeitä etappeja oppimisen kannalta.

Ymmärrä, että anteeksiantaminen ei ole sama asia kuin vääryyksien oikeuttaminen. Jotkin asiat tapahtuivat ja olivat väärin, mutta niiden aiheuttamien ikävien tunteiden läpi käyminen kerta toisen jälkeen vahingoittaa vain sitä, joka niitä ajattelee. Päästä irti menneistä, opi niistä ja anna anteeksi. Se on lahja sinulle itsellesi. Tapahtumissa roikkuminen vie voimasi ja estää pahimmillaan sinua menemästä eteenpäin.

Anna anteeksi myös itsellesi! Jos rankaiset itseäsi menneistä ja muistelet tekemiäsi virheitä, jäät junnaamaan oravanpyörään. Jos teit toiselle väärin, voit pyytää anteeksi tai yrittää hyvittää tekosi. Muista kuitenkin, että hänen suhtautuminen anteeksipyyntöösi ei määrittele sitä, voitko sinä antaa itsellesi anteeksi. Kaiken voi antaa anteeksi. Se ei tee teoistasi tekemättömiä tai oikeita, mutta niiden märehtiminen ei myöskään auta sinua mitenkään. Jos jäät kiinni menneisiin, ruokit vain lisää heikkoja valintoja elämässäsi.

10.OLE KIITOLLINEN SIITÄ MITÄ ON

Kun harjoitat kiitollisuutta mielessäsi, opetat mieltäsi näkemään enemmän hyvää ympärilläsi. Kiitollisuusharjoitukset ovat todistetusti hyödyllisiä hyvinvoinnillemme. Kun ajattelet kiitollisuutta, vaikka se olisikin vaikeaa, elimistösi erittää dopamiinia ja serotoniinia. Ne ovat luonnon omia depressiolääkkeitä. Hyvän etsiminen harjoittaa meitä näkemään lisää hyvää. Aivosi solmivat uusia ja positiivisia hermoratayhteyksiä ja näkökulmasi elämään muuttuu vähitellen. Muista, että aivot näkevät vain sen, mitä ne uskovat, joten sinun täytyy ottaa vastuu siitä, mitä syötät aivoillesi.

 11. PYSY EROSSA NEGATIIVISISTA IHMISISTÄ

Pysy erossa negatiivisista ihmisistä. Tai jos et voi pysyä heistä täysin erossa (he ovat vaikka lähisukuasi), vähennä kanssakäymistä ja pyri pysymään tietoisena omista ajatuksistasi heidän seurassaan. Negatiivisuus tarttuu konkreettisesti aivoissa. Kun olet samassa tilassa negatiivisen ihmisen kanssa, hänen sanansa, äänenpainonsa ja kehonkielensä välittävät aivoillesi informaatiota ja energiaa hänen tunteestaan. Peilineuronisi aivoissasi alkavat imitoimaan negatiivisen ihmisen tunnetta ja rakentavat kaikesta informaatiosta oman vastineen. Yhtäkkiä voit tuntea olosi ikäväksi, jos et ole tietoinen siitä, miten tuon ihmisen energia vaikuttaa sinuun.

Tätä minä tarkoitan ”omalla puolella olemisella”, noin suurin piirtein 😉

Ihanaa kesää

Mirva

mentaalivalmentaja, life coach, neurocoach, valmentaja mirva mäki-petäjäLiekki blogi keskittyy mielenharjoittamiseen valmennuksellisten teemojen ja ajankohtaisten asioiden kautta.

Mirva Mäki-Petäjä on Liekki Coaching Oy:n omistaja ja yrittäjä, mentaalivalmentaja, LCF Life Coach®, neuro coach, esikoiskirjailija ja Mindfulness CFM® -opiskelija.

Elämänmuutos – 11 tositarinaa ihmisistä käännekohdissa -kirjan uusi julkaisupäivämäärä on 10.8. Voit tilata kirjan jo ennakkoon tästä.

 

Hiljaisuuden retriitti Villa Mandalassa

Miltä sinusta tuntuisi olla kaksi päivää täysin hiljaa, koskematta ketään, katsomatta silmiin, ilman älyvempaimia, kirjoittamista tai lukemista, vain oman itsesi kanssa, omaa mieltäsi tarkkaillen? Uskotko, että kokisit hiljaisuuden hemmottelevana hyvinvointilomana vai jonain ihan päinvastaisena? Et tiedä ennen kuin kokeilet.

KylttiOlin viime viikolla reilut kaksi päivää kestävässä hiljaisuuden retriitissä Villa Mandalassa Loviisassa. Retriitti kuuluu Mindfulness CFM® -koulutukseen. Nyt, muutama päivä retriitin jälkeen, nousee yksi kysymys toistuvasti mieleeni: Milloin pääsen uudestaan retriittiin?

Minä olen luonteeltani kohtuullisen puhelias tyyppi. Toki vanhetessani sanomiseni määrä on onneksi vähentynyt. Usea kuvailee minua ekstrovertiksi ja iloiseksi ihmiseksi. Olen sosiaalinen ja helposti lähestyttävä. Sisäisesti olen silti selkeästi introvertti ja oman tilan tarpeeni on kohtuullisen suuri. Sosiaalisten tilanteiden jälkeen olen usein hyvin väsynyt. Useista piirteistäni päätellen, voisinkin määritellä itseni marginaaliseen ulospäinsuuntautuneiden erityisherkkien ryhmään. Hiljaa oleminen on, vastoin useiden aavistuksia, minulle helppoa ja nykyisin yksinyrittäjänä välillä erittäin arkipäiväistä.

Elän tällä hetkellä kuitenkin niitä kuuluisia ruuhkavuosia, jolloin oman tilan ottaminen on suhteellisen hankalaa. Ruuhkavuosiinhan kuluu usein pienet lapset, paljon töitä ja harrastuksia, sitä kuuluisaa metatyötä ja yleensä kiireisen ja vastuullisen yhteiskunnallisen osan täyttämistä. Paitsi, että minä tavallaan lopetin kaksi vuotta sitten tuossa kuuluisassa oravanpyörässä juoksemisen. En tietystikään hypännyt yhteiskunnan ulkopuolelle, mutta pysähdyin tietoisesti ja opettelin automaattisen suorittamisen vähentämistä ja uuden tavan elää.

Tämä hiljaisuuden retriitti oli minulle lajissaan ensimmäinen ja odotin sitä kuin lapsi jouluaattoa – sillä saisin vihdoinkin sitä omaa tilaa. Retriittiin valmistautuessani huomasin, että suorittamisen kanssa on kuitenkin vielä paljon tekemistä. Pakkasin liikaa vaatteita, koska eihän Suomen kesässä voi olla varma, paistaako aurinko vai tuleeko pikku pakkanen. Minä olin varautunut ”kaikkeen”, vaikkei siihen voikaan varautua. Jonkinlaista turvan illuusiota on pakkaamisessani kuitenkin havaittavissa.

Ladon ovi Retriitissä me valitsimme olla täysin ja ainoastaan oman itsemme kanssa, tarkkaillen mieltä ja kehoamme. Olimme tietoisesti valinneet tuon mahdollisuuden olla eristyksissä ruuhkavuosista, velvollisuuksista ja kiireestä – tilan, jossa kukaan ei voisi vaatia meiltä mitään – emme toivottavasti edes me itse.

 

Tämä hiljaisuuden retriitti oli minulle lajissaan ensimmäinen ja odotin sitä kuin lapsi jouluaattoa – sillä saisin vihdoinkin sitä omaa tilaa.

Harjoitimme retriitissä mindfulnessia, eli hyväksyvää, tietoista läsnäoloa sellaisessa rauhassa, jota tässä maailmassa harvemmin saa koskettaa. Hiekkatien päässä, visuaalisen ja tuoksuvan luonnon keskellä, metsän ja pellon ympäröiminä, kauniin sekä taidolla vanhaa rakentamistapaa kunnioittavan Villan ja muiden tunnelmallisten rakennusten sylissä. Hiljaisuuden keskellä, jota säesti vain ohjaajamme meditaatio-opasteet, satunnaiset äänet keittiöstä, raju kesämyrskyn vinkuna sekä pääskysten viserrys ja kukon kiekuminen kaukana pellon takana, tuulen laannuttua. Välillä hiljaisuus oikein kumisi korvissa.

Jos mindfulness on sinulle hieman uudempia asia, kerron siitä muutamia perusasioita. Mindfulness on eräänlaista tunteen ja kehon yhteyden harjoittamista. Sen juuret ovat zen-buddhalaisuudessa, mutta itse mindfulness ei ole mitään uskonnollista eikä ismi. Se on rentoutus- ja stressinhallintajärjestelmä. Se on eräänlaista meditoimista, mutta erona meditaatioon siinä ei pyritä tyhjentämään mieltä, vaan huomaamaan mitä juuri tässä hetkessä minussa tapahtuu ja päässäni liikkuu, arvioimatta tai arvostelematta mitään.

MindfulnessMindfulnessin harjoittamisen peruspilarit ovat

Arvostelemattomuus

Mielellämme on taipumus arvottaa kokemuksiaan. Kokemuksemme ovat mielellemme joko hyviä, huonoja tai samantekeviä. Arvostelemattomuus tarkoittaa sitä, että me tulemme tietoiseksi mielemme arvottamisesta. Arvottamista ei ole tarkoitus lopettaa, koska se ei ole mahdollista. Tärkeää on vain havainnoida miten mielemme arvostelee automaattisesti ”tämä on tylsää”, ”tämä on kivaa” tai ”asentoni on hankala”. Tietoisuus mielemme arvottamisesta on silmiä avaavaa.

Kärsivällisyys

Havaintomme nykyhetkestä hautautuvat usein ajatustemme alle. Ajattelemme menneisyyttä tai tulevaisuutta ja arvotamme niitäkin mielessämme. Kärsivällisyydellä tarkoitetaan mielen vaeltamisen tiedostavaa hyväksymistä, koska se on mielen luonne. Vaikka me emme voi pysäyttää mieltämme harhailemasta, me voimme hyväksyä ajatukset sellaisina kuin ne tulevat, ja luottaa, että niillä kaikilla on tarkoitus omassa kasvussamme. Perhosen kuoriutumistakaan ei voi kiirehtiä, kotilo aukeaa ajallaan.

Aloittelijan mielentila

Me luulemme usein tietävämme jo ajatuksemme ja sen miten asiat ovat. Kuvittelemme, että olemme kokeneet jotain samaa jo ennenkin. Se ei ole totta. Kaikki hetket ja kokemukset tulevat meille aina ensimmäistä kertaa. Vaikka olemme tehneet saman harjoituksen ennenkin, nähneet tutun ihmisen ennenkin tai pilvien purjehtivan taivaalla, me emme ole tosiasiassa nähneet tai kokeneet tuota samaa hetkeä tai näkyä koskaan aikaisemmin. Kaikki hetket ovat ainutkertaisia ja erilaisia. Me vain näemme kaiken muistojemme ja asenteidemme kautta, emmekä niin, kuin ne sillä hetkellä todellisuudessa ovat. Aloittelijan mielentilaa harjoittaessamme me harjoitamme kohtaamaan aistimuksia sellaisina kuin ne sillä hetkellä ovat, ilman oman kaikkitietävän mielemme ohjausta.

Luottamus

Itseen, omaan viisauteen ja hyvyyteen luottaminen on tärkeää mindfulnessin harjoittamisessa. Me kyseenalaistamme usein tunteitamme tai ajatuksiamme asioista, koska jokin toinen ihmisryhmä tai yleinen käsitys asiasta poikkeaa omastamme. Meidän tulisi luottaa siihen, että kaikki tunteemme ovat sillä hetkellä tärkeitä viestejä. Me emme voi tulla kenenkään toisen kaltaiseksi, vaan ainoastaan enemmän syvimmän itsemme kaltaiseksi. Joten luottamus itseemme ja siihen, että oma kokemuksemme on siinä hetkessä oikein, on hyvä. Kukaan opettaja tai meditaatioguru ei voi olla sinä, etkä sinä hän, joten ainoa ja viisain opettajasi voit olla vain sinä itse. Luota ja uskalla kuunnella itseäsi.

Yrittämisestä luopuminen

Ihmisen elämään kuuluu onnistumisen yrittäminen niin suuressa voimakkuudessa, että sen huomaaminen voi aluksi olla hyvinkin sokea piste. Meditaatiostakin voi tulla yritys saavuttaa jokin henkevä tila. Meditaation ainoa tavoite on tulla omaksi itseksemme. Et voi siis onnistua tai epäonnistua harjoituksessasi. Kuoriutumisesi perhoseksi on sinun oma matkasi ja kaikki sen vaatima aika ja vaiheet kuuluvat siihen. Jos tunnet itsesi kireäksi tai kehoasi kipuaa, älä yritä väkisin irroittautua siitä. Havaitse ja hyväksy tilanteet tässä hetkessä niin kuin ne ovat. Mitä enemmän yrität muuttaa tilaasi, sitä enemmän viet huomiota pois itsestäsi ja siitä mitä on, halusit tai et. Ennemmin tai myöhemmin avaudut sisäisesti enemmän ja olosi muuttuu itseäsi kuunnellen paremmaksi.

Hyväksyminen

Se mitä on nyt, se on. Sen kieltäminen ei vie sitä pois, vaan kuluttaa vain enemmän energiaamme. Asioiden kieltäminen, olivatpa se sitten ulkoisia asioita, pääkipua tai tunnetiloja, ei vie niitä pois, vaan päinvastoin, sitä näkyvämmäksi ne mielessämme nousevat. Hyväksymisen tilaa edeltää useita hetkiä, jolloin haluamme taistella, kieltää tai kapinoida. Kaikki tuo on osa paranemisprosessia, jossa lopulta pääsemme hyväksynnän syliin ja asiat voivat vihdoin alkaa hellittämään otettaan meistä. Sinun on hyväksyttävä itsesi sellaisena kuin olet tällä hetkellä, ennen kuin voit todella alkaa muuttua. Hyväksyminen ei tarkoita pahojen asioiden oikeuttamista tai sitä, että sinun on pidettävä kaikesta siitä mitä on tai tunnet. Se ei myöskään tarkoita sitä, että lakkaisit kehittämästä itseäsi positiiviseen suuntaan. Hyväksyntä on ikään kuin terveellinen ja ainoa kasvualusta, jossa voit kasvaa suuriinkin muutoksiin ja elää oikeasti nykyhetkessä.

Irti päästäminen

Kaikki mitä on, tunnet ja koet, menee ohi. Sellaista tunnetta tai hetkeä ei ole olemassakaan, joka ei menisi ohi. Irti päästämisessä me harjoitamme myös päästämään irti tulevaisuuden ajatuksistamme tai takertumisesta menneisyyteen. Se onnistuu asettumalla tarkkailijan rooliin. Kaikki mitä ajattelemme tai tunnemme on ohimenevää ja ajatuksiimme takertuminen on oman mielemme vankila.

Jon Kabat-Zin kuvailee kirjassaan Täyttä elämää, miten intialaiset pyydystävät apinoita. He sitovat tyhjäksi koverretun kookospähkinän puuhun ja laittavat sen sisään banaanin. Sitten he poraavat pähkinän toiseen päähän apinan käden mentävän reiän. Apinan käsi mahtuu reiästä kookospähkinän sisälle sormet suorana ja tarttuu pähkinän sisällä olevaan banaaniin. Apina voisi vapauttaa itsensä päästämällä irti banaanista ja vetämällä suoristuneet sormensa ulos reiästä. Banaani kädessä käsi ei mahdu ulos. Apina kuitenkin haluaa pitää kiinni banaanistaan ja jää näin pakkomielteensä vangiksi. Me voimme päästää irti ajatuksistamme ja banaanista. Teemme niin itse asiassa joka ilta, kun nukahdamme, koska jos emme päästä irti, me emme nukahda. Jos siis pystyt nukahtamaan, osaat jo irtipäästämisen taidon. Sinun tulee vain harjoittaa sitä valvetilassa.

Hiljaisuuteen laskeutuminen ja apinan mieli

Ensimmäisenä päivänä hiljaisuuden alkaessa, sinkoili mielessäni ajatuksia kuin ilotulitteita. Yksi havainnollistava meditaatioharjoitus onkin laskea ajatuksia ikään kuin mielensä tarkkailijana, sivusta seuraten. Huomasin millaisiin hassuihin juttuihin mieleni poukkoili: 1. ”Kyllä on tyhmiä juttuja päässä”, 2. ”Onkohan tuo syreeni, vaikkei siinä ole kukkia?”, 3. ”Täällä tuulee kovasti, tuleekohan myrsky”, 4. ”Tuolla on kivat vaatteet”, 5. ”Mitäköhän me syödään kahvilla”, 6. ”Moneskohan ajatus tämä jo oli?”, 7. ”Vihreä”, 8. ”Oliko tuo ”vihreä” ajatus?”, 9. ”Hahaa, tyhmä ajatus!”, 10. ”Nyt kävelen aivan hitaasti”, 11. ”Tuossa on pyöreä kivi”… Mindfulness ja meditoiminen avaavat meille portin alitajunnan datapankkiin, joka on 10 miljardia kertaa suurempi kuin päivätietoisuutemme. Se, että yleensä havaitset ohi vilahtavia ajatuksiasi avaa sinulle jo oven omaan alitajuntaasi.

Mieli on kuin apina, sillä ei ole ylpeyttä.

gibbon-826010_1920Mieli on kuin apina, sillä ei ole ylpeyttä. Se ei toimi ja ajattele sivistyneesti ja loogisesti, kuten arvovallallemme olisi sopivaa. Mieli ajattelee mitä vain, koska se on sen luonto. Tarkkailijana huomasin jo ensimmäisenä päivänä, toki jo meditaatiota harjoittaneena, että ajatusteni havaitseminen on käynyt minulle entistä helpommaksi. Huomasin myös, että niiden arvottaminen on jonkin verran vähentynyt. Ensimmäisen päivän ajatukset lähinnä huvittivat minua. Tietoisuus siitä, että kaikilla on oma apina päässään ja se, että toiset eivät kuule ajatuksiani, auttaa ainakin minua omieni hyväksymisessä.

Ensimmäisenä iltana vatsaani sattui ja aluksi ajattelin, että kipu häiritsee retriittiäni. Halusin siitä eroon. Muutamassa tunnissa olin kuitenkin vatsakipuni kanssa ok, koska pyristelyistäni huolimatta, se vain oli minussa. Kipu ei pilannut mitään, sopeuduin siihen jotenkin ja luovuttuani halustani lopettaa se väkisin, sekin meni lopulta ohi.

Kävin lyhyellä reippaammalla lenkillä molempina iltoina, koska kehoni kaipasi herättelyä. Rauhallinen istuminen, käveleminen ja makaaminen hidastavat jonkin verran kehoni toimintaa ja koin lyhyen reippailun ainoastaan itseäni kunnioittavana hellyydenosoituksena. Iltapesulla sähköhammasharjaani käynnistäessä mietin tovin, onko sekään sallittu laite, mutta päätin siinä kohtaa ajatella hampaideni hyvinvointia. Nukuin ensimmäisen yön todella hyvin ja ymmärsin nukkumaan mennessäni, kuinka älylaitteiden sulkeminen illalla ajoissa on todella terveellistä. Huomasin myös, etten kaivannut Facebookkia tai Instagramia ja minulle oli samantekevää ”mitä, missä ja milloin”. En halunnut tehdä tai tietää mitään.

Mieli rauhoittuu ja apina istahtaa tarkkailemaan

Villa Mandala

Villa Mandala ja kivilabyrintti.

Toiseen aamuun heräsin ilman herätyskelloa vaivattomasti aamuharjoitukseemme. Vatsani murisi nälkäänsä, jota lempeydellä kuuntelin. Me teimme istumameditaatio- sekä mindfulness -jooga –harjoitukset ennen aamupalaa. Aistit terävöityvät ja heräävät meditoidessa ja hiljaisuudessa niin, että kaurapuuro, kananmuna ja itse tehty leipä maistuivat taivaallisilta. Oli jännää huomata, miten hiljaisuus tuntui minusta ainoastaan ihanalta. Ei epämukavalta tai kiusalliselta, ei kertaakaan. Normaalisti olisin ihmetellyt ääneen, miten hyvää aamiainen olikaan, mutta nyt sitä ei tarvinnut kertoa kenellekään ja sitä paitsi se oli sanomattakin selvää.

Toisen päivän aikana huomasin etsiväni mielestäni jotain ärsyyntymisen tai turhautumisen merkkejä. Mieleni ehkä ajatteli, että ikävien tunteiden löytäminen olisi jotenkin osoitus siitä, että olen tietoisempi. Päivän mittaan tajusin hölmön ajatukseni ja unohdin asian. Pääni oli ikään kuin hiljentynyt ja apinakin istui tarkkailijana aivoissani. Ajatuksia oli selvästi vähemmän. Arvottamista havaitsin silti, mutta ilokseni sekin oli lähinnä positiivista.

Pääni oli ikään kuin hiljentynyt ja apinakin istui tarkkailijana aivoissani.

Toisena iltana kävimme ihanassa Villa Mandalan puusaunassa. Tusinan verran naisia saunoi katsomatta, koskematta tai sanomatta mitään kuuman ja tuoksuvan saunan sylissä. Kaikki soljui kuin itsestään ja ruuhkaa tai kummallisia tilanteita ei syntynyt. Ihanasta, kuumasta saunasta huolimatta, uni ei kuitenkaan ottanut tullakseen toisena iltana. Jotain ajatuksia pyöri päässäni, mutten enää jaksanut kuunnella mieltäni. Aamulla olisin halunnut jäädä nukkumaan. Vitkuttelin sängyssäni ja ehdin nipin napin aamuharjoitukseemme.

Kiitosmatka

Ganesha

Ganesha, hyvän onnen, viisauden ja älykkyyden jumala.

Aamumme alkoivat siis klo 7.30 harjoittamalla ja ohjatut harjoitukset loppuivat klo 20.30. Päivien aikana meillä oli n. kaksi tuntia itse ohjattua harjoitusta, jolloin teimme kukin mitä halusimme. Useat lepäsivät hieman, toiset tekivät kävelymeditaation luonnon helmassa. Syöminen, saunominen ja kaikki valveillaoloaika oli harjoittamista, koska mitään ”ylimääräisiä” ärsykettä meidän elämäämme ei retriitissä kuulunut.

Kaikki kestivät retriitin hiljaisuudessa, mitä päässä sitten pyörikin. Paitsi, että enhän minä voi sitä varmasti tietää 🙂 Yksityiskohtana paljastankin, että kolmanteen päivään herätessäni säikähdin patteriherätyskelloni kilinää niin paljon, että suustani pääsi huudahdus ”auts, kamala ääni”. Arvotin äänen silmänräpäyksessä negatiiviseksi. Retriittini ei silti mennyt siitäkään pieleen. Sisäisen hymyn se kuitenkin sai aikaan.

Oma retriittini oli ihana ja hiljaisuus oli minulle yllättävän helppoa. Toki matkani tähän on ollut pitkä ja välillä tuskallinenkin. Elämässäni on ollut myös aika, jolloin mielestäni mikään ei ollut hyvin ja sinä hetkenä tällaisen hiljaisuuden sietäminen oli minulle kaukainen ajatus. Tiesin silloinkin tämän päivän koittavan, koska olen aina ajatellut lohduttavasti ”jonain päivänä tämäkin on vain muisto”, vaikka lohduttava ajatus ei joka päivä ollutkaan päällimmäisenä. Kuvasin retriittiäni ohjaajalleni Sirpalle eräänlaiseksi kiitollisuusmatkaksi. Retriitissä todella tajusin, millaisen muutosmatkan olen itsessäni kulkenut. Huomisesta en tiedä. Nyt on hyvä, joskus voi olla taas toisin. Kaikki kuuluu elämään.

Vesi katoaa ja paljastaa altaan joskus puhdasta hiekkaa,
joskus kauniita kiviä ja simpukankuoria,
joskus taas levää ja vanhoja kenkiä,
joita emme maailmaamme kaipaa.
Aina tulee kuitenkin uusi vuorovesi,
joka tuo uudet vedet tullessaan.
Huuhtoo rannan ja jättää jälkeensä tilan,
joka toisessa hetkessä on taas mennyt menojaan.

Minun piti lähteä retriitistämme hieman aikaisemmin kuin toisten, koska perheemme matka pohjanmaalle ei voinut odottaa. Menimme saattamaan rakasta ihmistä taivasmatkalle sukulaisten ja ystävien kanssa. Jätin kuitenkin mielessäni hiljaa jokaiselle ryhmäläisellemme heipat ja kiitokset siitä, että he kaikki olivat siellä kanssani. On uskomatonta huomata, miten läheisyyden tunne jokaiseen retriittiläiseen kasvaa, vaikka emme puhuneet tai edes katsoneet toisiamme. Läheisyyteen ei tarvita sanoja.

tide-569367_1920Elämä on lahja. Jokainen hetki kuuluu siihen, vaikka joskus sitä on vaikea hyväksyä. Kipu, tuska ja epätoivokin ovat etappeja tiellämme, joiden kautta syntyy jotain uutta ja kaunista. Hetket ja joskus jopa vuodetkin ovat kuin vuorovesiä, jotka tuovat tulvan sanomatta mitään. Vesi katoaa ja paljastaa altaan joskus puhdasta hiekkaa, joskus kauniita kiviä ja simpukankuoria, joskus taas levää ja vanhoja kenkiä, joita emme maailmaamme kaipaa. Aina tulee kuitenkin uusi vuorovesi, joka tuo uudet vedet tullessaan. Huuhtoo rannan ja jättää jälkeensä tilan, joka toisessa hetkessä on taas mennyt menojaan.

”I never change, I simply become more myself”
– Joyce Carol Oates

Hyväksyntää omalle apinallesi toivoen,

Mirva

Mirva Mäki-Petäjä, mentaalivalmentaja, neurocoach, liekki coachingLiekki blogi keskittyy mielenharjoittamiseen valmennuksellisten teemojen ja ajankohtaisten asioiden kautta.

Mirva Mäki-Petäjä on Liekki Coaching Oy:n omistaja ja yrittäjä, mentaalivalmentaja, LCF Life Coach®, neuro coach, esikoiskirjailija ja Mindfulness CFM® -opiskelija.

Elämänmuutos – 11 tositarinaa ihmisistä käännekohdissa -kirjan uusi julkaisupäivämäärä on 10.8. Voit tilata kirjan jo ennakkoon tästä.

 

 

Elämänmuutos ja ”sitten kun”

Kiipeily unelmaElämänmuutoksesta puhutaan paljon ja yhä useammat tekevät niitä nykyään. Joku muuttaa maalle, toinen aloittaa terveemmän elämän ja kolmas kehittää itseään henkisesti.

Aikaisemmat sukupolvet puhuivat harvemmin elämänmuutoksesta. Sodan jälkeiset sukupolvet taistelivat tiensä ravinnon ja sivistyksen pariin, rakensivat teollisuuden ja talouden tukirangat eikä asioiden kyseenalaistamiselle ollut suurta tilaa. Aika meni perustarpeiden parissa. Jotkut toki lähtivät Amerikkaan paremman elintason perässä, mutta useimmat puursivat askareissaan, kyseenalaistamatta elämäänsä suuren koneiston osana.

Me saamme jo kulkea reittejä, joita ei ole valmiiksi tallattu.

Nykyaika on tuonut ihmisen elämään erilaisia haasteita. Se on myös ajanut ihmisen jonkinlaiseen risteykseen, jossa entiset arvomallit ja tavat toimia ovat kohdanneet kyseenalaistamista. Ihmiskunta on globaalissa murroksessa ja se näkyy myös yksilötasolla. Me haluamme elää merkityksellisesti ja vaikuttaa elämämme suuntaan enemmän aktiivisesti. Nykyihmisellä on mahdollisuus tavoitella tasapainoisempaa olotilaa. Me saamme jo kulkea reittejä, joita ei ole valmiiksi tallattu. On varmasti totta, että ihmisistä on tullut myös hieman hedonistisempia, tai ainakin yksilökeskeisempiä, koska se on tässä maailmassa mahdollista, mutta toisaalta sen myötä maailmasta ja yhteisöistämme on tullut myös avoimempia. Ideologiat kukoistavat, yhteisiä hankkeita ja me-henkeä nostatetaan nyt yksilöllisyyden ja vapaaehtoisuuden ehdoilla. Pakottamisesta onkin tullut kaikilla osa-alueilla hyvin hankalaa.

Kaikki me kohtaamme elämässämme muutoksia. Niiltä ei säästy kukaan, eikä pidäkään säästyä. Ne kuuluvat elämään ja ovat parhaita opettajiamme. Muutoksia halutaan tehdä yhä enemmän omilla ehdoilla, välttäen suurempia törmäyksiä. Oli elämänmuutos millainen tahansa, edeltää sitä yleensä jonkinlainen tyytymättömyys. Tämä koskee tietysti itse tehtyä elämänmuutosta. Muutoksia tulee myös itsemme ulkopuolelta ja väkipakolla. Kun sairaus tai kuolema astuu elämäämme on elämänmuutos ihan muuta, kuin mielessä haudottu unelma. Silloin koetellaan ihmistä eri tavoin, kuin itse valitussa muutoksessa. Molemmissa onnistunut muutos edellyttää kuitenkin paljon samoja asioita. Mielenhallinnan ja määrätietoisen toiminnan avulla, voi pahoistakin elämänmullistuksista selvitä vaikka ne vaativat meiltä valtavasti rohkeutta, tahtoa ja itseluottamusta.

Mitä me odotamme?

Omaehtoisten elämänmuutosten kohdalla on mielenkiintoista miettiä, miksi me lykkäämme niitä hamaan tulevaisuuteen? Odotammeko me lottovoittoa, ylimääräistä tuntia vuorokauteen, lastemme kasvamista, eläkettä, uutta maailmanjärjestystä, talouskasvua vai Kauniiden ja rohkeiden viimeistä tuotantokautta? Me odotamme yleensä parempaa aikaa ja enemmän rahaa. Tai jotakin, mitä meillä ei vielä ole. Emmekä me usein edes kovin selkeästi tiedä, mitä se on, mutta se on ”sitten kun”, eikä ainakaan nyt.

Joskus aika tai rahatilanne ovat oikeasti huonoja ja muutokseen voi sisältyä silloin enemmän haasteita. Lisäksi ihmisen on vaikeaa keskittyä moneen asiaan yhtä aikaa ja siksi muutoksessa olisikin hyvä, että jotkin elämänalueet olisivat tasapainossa. Riskeistä on hyvä olla tietoinen, vaikka kaikkea ei etukäteen voi ottaa huomioon. Joskus voi olla hyvä odottaa vähän parempaa hetkeä, mutta useimmiten ei.

köysi kiinni laiturissa

Vanhat tavat istuvat meissä tiukassa.

Yleensä me keksimme syitä muutoksen lykkäämiseen aivan jostain muusta kuin totuudesta käsin. Nimittäin kaikki on oikeasti suhteellista, niin kuin olemme monta kertaa kuulleet. Peloistamme 90% on muistoja ja sen hetken tilanteen kanssa niillä on usein hyvin vähän tekemistä. Me vain haluamme minimoida riskit ja paikalleen jääminen on siksi hyvin inhimillistä.

Emmekä me usein edes kovin selkeästi tiedä, mitä se on,
mutta se on ”sitten kun”, eikä ainakaan nyt.

Jos lykkäämme muutosta vaikka säästämällä tiettyä määrää rahaa, arvaatteko mitä tapahtuu elämänmuutokselle sen jälkeen, kun rahat ovat kasassa? Aivan, sitä lykätään lisää. Silloin rahan keräämisestä on tullut tavoite ja siitä luopuminen olisi taas yksi elämänmuutos lisää. Ihminen tuntee olonsa tyhjäksi ja epävarmaksi, kun pitää luopua tavoista olla ja elää. Me jatkamme mieluummin tuttua rataa ja piiloudumme uuden tavoitteen taakse. Aivomme kiintyvät tuttuihin asioihin ja kehittävät jopa addiktioita väliaikaisiin tavoitteisiin. Niihin, jotka alun perin asetettiin mahdollistamaan elämänmuutos. Usein tulee jotain, joka muuttaa tilannetta, koska me alitajuisesti etsimme syitä lykätä muutosta. Silloin onkin hyvä pysähtyä miettimään, haluaako sitä muutosta todella ja jos haluaa, niin mikä oikeasti estää meitä toteuttamasta sitä.

Jos pelkojen ylitse haluaa päästä,
on aivojen alkeellisimmat vastustusjärjestelmät murrettava tahdonvoimalla.

Yleensä pelko epäonnistumisesta, häpeästä tai vaikka ulkopuolelle jäämisestä ovat tarpeeksi isoja syitä jättää tekemättä. Kun elämänmuutoksen lykkäämistä perustelee itselleen ja muille ainaisena kiireenä tai asuntolainan lyhennyksenä, kaikki ymmärtävät. ”Aivan”, ”ymmärrän” ja sitä rataa. Me haemme siunausta päätöksillemme toisilta, vaikka tosiasiassa perustelemme niitä itsellemme. Unelmat, ajatukset ja suunnitelmat livahtelevat ajatuksissamme ja me työnnämme niitä sivuun ”sitten kun” ja ”mutta kun” –selityksillä. Hermoradat tekosyiden tukena syvenevät aivoissamme entisestään ja tutkimusten mukaan lähdemmekin tästä elämästä katuen niitä muutoksia, joita emme koskaan tehneet. Tekemällä aina kuten ennen, saamme samaa kuten aina ennen. Se on yleisin selitys myös sille, miksi samat selitykset kiertävät päässämme oravanpyörää. Tämä kaikki on täysin luonnollista aivojen ohjaamaa toimintaa. Jos pelkojen ylitse haluaa päästä, on aivojen alkeellisimmat vastustusjärjestelmät murrettava tahdonvoimalla.

Oravanpyörässä, olipa se sitten mihin tahansa liittyviä tapoja toimia, ei ole virrankatkaisijaa. Siitä pyörästä on hypättävä itse ulos jos haluaa muutoksen. Ja siihen oravanpyörään on helppo lipsahtaa uudelleen, jollei siedä lukuisia epämiellyttäviä tunteita ja ole peloista riippumatta muutoksessaan määrätietoinen. Noista epämiellyttävistä tunteista voisi kirjoittaa kokonaan oman tekstin ja teenkin sen seuraavaksi, jo ensi viikolla. Niihin muutosta vastustaviin tunteisiin nimittäin kannattaa varautua etukäteen. Tiedän sen myös omasta kokemuksestani.

Minä olen muuttunut, vaikka kuitenkin olen sama.
Elämäni on muuttunut, vaikken ole sitä vaihtanut.
Ympäristöni on muuttunut, vaikka sekin oli aina täällä.
Minä en vain nähnyt näistä mitään.

Minäkin olen piiloutunut ”ei ole rahaa, eikä aikaa, olen liian vanha ja on liikaa menetettävää” -selityksiin. Olen lykännyt, empinyt ja kärvistellyt ja ajatellut ”sitten kun”. Olen jatkanut kuten ennenkin, ja unelmoinut jostain, jota en edes kunnolla nähnyt, koska uskoin sen olevan niin kaukana ulottumattomissani.

Kaiken tämän ymmärtämiseen minä tarvitsin elämänmuutoksia, jotka eivät tulleet sievästi ja hallitusti sekä elämänmuutoksia, jotka tulivat suunnittelemalla ja hallitusti. Olen tehnyt muutoksia minulle ennen ominaisiin tapoihin elää, olla ja reagoida, mutta ennen kaikkea olen muuttanut sitä, miten suhtaudun mahdollisuuksiin ja kontrolliin. En yritä enää kontrolloida elämääni niin paljon. Elämä on matka, eikä määränpää. Minä olen muuttunut, vaikka kuitenkin olen sama. Elämäni on muuttunut, vaikken ole sitä vaihtanut. Ympäristöni on muuttunut, vaikka sekin oli aina täällä. Minä en vain nähnyt näistä mitään.

Kaikki nämä muutokset aikaansaavat elämässäni lisää muutoksia. Teen niitä edelleen, koska rakennan itselleni uutta tapaa elää ja tehdä työtä. En totuuden nimissä tiedä huomisesta. Tosiasiassa et tiedä sinäkään, mutta todennäköisyytesi ennustaa sitä voivat olla toki tällä hetkellä hivenen omiani korkeammat. Epävarmuudesta on silti tullut minulle tuttua, enkä enää pelkää sitä niin paljon, koska olen siitä tietoinen. Olen nähnyt kaiken muutoksen keskellä, miten elämä vie eteenpäin ja kuinka pelkojeni pohjalta on aina löytynyt maata, jolla olen voinut seisoa.

Yksi asia, mitä olen omista elämänmuutoksistani oppinut on se,
että jos ei jarruta ennen shikaania,
luisuu mutkassa aivan varmasti radaltaan.

Tiedätkö mikä on kuitenkin parasta kaikessa? Se, että en enää jää hautomaan (kuin ehkä hetkeksi) tekemiäni virheitä, vatvo hassuja sanojani tai toisten ihmisten asioita. Itsemyötätunnon lisääntyminen on tehnyt elämästäni vapaampaa, henkisesti. Harjoitteluni on toki kesken ja tulee aina olemaankin. Olemme yhtä aikaa valmiita ja kesken, hyväksyttyjä juuri sellaisena kuin sillä hetkellä olemme. Kaikki on tässä hetkessä, ei eilen, eikä ”sitten kun”, vaan nyt.

Aloita pienin askelin, nyt.

Elämänmuutoksen voi aloittaa nyt, jos tekee sen pienin askelin.

Jos sinä haaveilet muutoksesta, voit aloittaa nyt, mutta järjen kanssa, pienin askelin. Yksi asia, mitä olen omista elämänmuutoksistani oppinut on se, että jos ei jarruta ennen shikaania, luisuu mutkassa aivan varmasti radaltaan. Eli anna muutokselle aikaa. Anna itsellesi aikaa ja palastele elämänmuutoksesi paloiksi, joita voit lähteä toteuttamaan jo tänään. Hae onnistumisen tunteita pienistäkin asioista. Jos haluat terveellisen elämäntavan, luovu yhdestä paheesta ja harjoita sitä viikko tai kaksi, kunnes olet valmis seuraavaan tekoon. Päätä onnistua ja valmistaudu ottamaan suuriakin tunteita vastaan. Siitä se lähtee, baby steps.

Listaan tähän loppuun vielä muutaman asian, jotka näyttävät yhdistävän yleensä elämänmuutoksia, jotka sinällään voivat olla hyvinkin erilaisia.

  1. Uskalla pysähtyä. Muutostarpeen tunnistaminen edellyttää pysähtymistä. Jos juokset vain vanhojen tapojesi mukaana ja pakenet tunteitasi, et voi nähdä itseäsi kirkkaasti.
  2. Tunnista muutostarpeesi. Tarkenna ajan kanssa itsellesi, mitä ja miten sinä haluat muuttaa itseäsi ja elämääsi.
  3. Anna menneet anteeksi. Anteeksiantaminen on tärkeässä asemassa muutoksessa. Olipa kyse mistä tahansa muutoksesta, anna itsellesi menneet anteeksi ja samalla kaikille toisillekin. Anteeksi antaminen on lahja itsellesi, eikä se tarkoita vääryyksien hyväksymistä. Katkerana tai vihaisena et kuitenkaan voi keskittyä muutokseen, joka tulee haastamaan sinut myös tunnepuolella.
  4. Ota rauhassa, palasina. Kiireessä voit juosta väärään suuntaan turhan tähden. Ota rauhassa ja pilko tavoitteesi pieniin osiin. Iloitse pienistä onnistumisista.
  5. Kartoita kompastuskivesi ja jäsennä realiteetit mielessäsi. Asioita, jotka haastavat määrätietoisuutesi muutosmatkalla tulee vastaan. Ota ne vastaan rauhassa. Luota siihen, että löydät ratkaisut, yksi kerrallaan.
  6. Nouse ylös kun kaadut ja anna anteeksi uudestaan. Et tule pysymään tavoitteesi linjassa aina. Lipsahdukset ja takapakit kuuluvat kasvuun. Ne opettavat meille jotain tärkeää. Ole itsellesi myötätuntoinen ja opi kompuroinnistasi. Riittää, että nouset ylös ja jatkat siitä mihin jäit.
  7. Muista, että sinä voit muuttaa vain itseäsi. Toiset ihmiset voivat innostua elämänmuutoksestasi, mutta vaikutus heihin voi olla myös täysin päinvastainen. Tämä on sinun elämäsi ja vastuusi siitä on yksin sinun. Se on suuri vastuu, mutta niin on myös elämäsi.

Seuraavassa postauksessa ensi viikolla, käyn läpi niitä epämiellyttäviä tunteita elämänmuutoksessa, joista jo nyt vähän varoittelin.

Voi hyvin ja muista olla itsellesi ystävä.

Mirva

Mirva Mäki-Petäjä, mentaalivalmentaja, neurocoach, liekki coachingLiekki blogi keskittyy mielenharjoittamiseen valmennuksellisten teemojen ja ajankohtaisten asioiden kautta.

Mirva Mäki-Petäjä on Liekki Coaching Oy:n omistaja ja yrittäjä, mentaalivalmentaja, LCF Life Coach®, neuro coach, esikoiskirjailija ja Mindfulness -opiskelija (CFM®)

Elämänmuutos – 11 tositarinaa ihmisistä käännekohdissa -kirjan uusi julkaisupäivämäärä on 10.8. Voit tilata kirjan jo ennakkoon tästä.

 

Mikä mentaalivalmennus?

Minulta kysytään silloin tällöin, mitä mentaalivalmennus on?woman-972244_1280

Kysymys on hyvä, koska ala on Suomessa suhteellisen uusi. Mielen treenaamiseen erikoistuneita valmentajia on toki Suomessakin ollut jo aikoja, mutta suurelle yleisölle mentaalivalmennus on uudehko asia. Aluksi kerron kuitenkin keitä me mentaalivalmentajat olemme.

Kuka on mentaalivalmentaja?

Mentaalivalmentaja -nimikettä käyttävät eri psykologian opintosuuntauksia ja niistä johdettuja käytännön tekniikoita opiskelleet henkilöt. Nämä ammattilaiset ovat voineet opiskella Suomessa tai ulkomailla useissa erilaisissa kouluissa ja oppilaitoksissa. Usein mentaalivalmentajat ovat opiskelleet useita eri oppisuuntauksia ja siksi nimi on yhteen nitova sana kuvaamaan ammattia. Useat mielen harjoittamiseen erikoistuneet ammattilaiset käyttävät myös vain valmentaja sanaa. Nykyisin mentaali -etuliite on hieman yleistynyt, koska valmentajat haluavat kertoa selkeämmin ovatko he erikoistuneet kehon vai mielen valmentamiseen. Lisäksi on olemassa paljon valmentajia, jotka ovat erikoistuneet molempiin.

Mielenharjoittamiseen eli mentaalivalmentamiseen erikoistuneita, nykyään suosittuja koulutussuuntauksia ovat mm.

  • NLP eli neuro-linguistic programming eli neurolingvistinen ohjelmointi. NLP on soveltavan psykologian suuntaus ja sen tarkoituksena on parantaa ihmisten välistä kommunikaatiota ja oppimista treenaamalla mieltä. NLP sai alkunsa Yhdysvalloissa 70-luvulla.
  • Mindfulness eli hyväksyvä tietoinen läsnäolo tarkoittaa tietoisuuden harjoittamista mielen tuottamista kokemuksista ja tulkinnoista. Se on oman olon ja mielen kuuntelemista. Mindfulness kuuluu kognitiivisten psykoterapioiden menetelmiin. Mindfulness syntyi myös Yhdysvalloissa 70-luvun lopussa.
  • Life Coaching, josta voidaan käyttää suomeksi esimerkiksi nimikettä elämäntaidonvalmennus tai hyvinvointivalmennus on kognitiiviseen käyttäytymistieteeseen, ratkaisukeskeisyyteen ja positiiviseen psykologiaan pohjautuva valmennusmalli, joka käyttää hyödykseen mm. nlp:n ja mindfulnessin oppeja. Life Coaching kehitettiin myös Yhdysvalloissa, mutta vasta 2000-luvun taitteessa ja sen juuret ovat urheiluvalmennuksessa.
  • Neuro Coaching on uusimpia mielen valmennuksen suuntauksia maailmalla. Se yhdistää nlp:n ja neurotieteet (eli aivotutkimukset) toisiinsa. Ala kasvaa kovaa vauhtia. Aivotutkimuksista selviää koko ajan uutta tietoa siitä, miten mielenharjoittaminen muuttaa konkreettisesti aivojamme. Neuro coachingin eturintama on myös USAssa.

Näiden oppisuuntauksien lisäksi on myös muita, esimerkiksi business valmennussuuntauksia, mutta tässä yleisimmät mentaalivalmennus -nimikettä käyttävät valmentajat. Myös perinteisempää psykologiaa vuosia opiskelleet ihmismielen ammattilaiset käyttävät joskus mentaalivalmentaja-nimikettä. Sitä näkee esimerkiksi psykologi ja terapeutti -nimikkeiden rinnalla. Usein mentaalivalmentaja -nimikkeen rinnalla näkyy myös suojattuja koulutusnimikkeitä, kuten esimerkiksi Mindfulness -ohjaaja CFM® tai LCF Life Coach®. Asiakkaalle nämä nimikkeet eivät välttämättä kerro paljoakaan ja siksi onkin hyvä kysyä niistä tarkemmin. Kaikki nämä ihmisen mielen parissa työskentelevät ammattilaiset ovat saman asian äärellä: Auttamassa asiakkaitaan paremman olon, tasapainon ja merkityksellisen elämän luo. Psykologeilla ja terapeuteilla on valmiudet auttaa myös vakavimmissa mielen ongelmissa kun taas mentaalivalmentajat auttavat vain terveitä ihmisiä. Raja voi olla joskus häilyvä, mutta yksinkertaistettuna se on noin.

Mistä mentaalivalmennuksessa on kysymys?

Mielen harjoittaminen, eli mentaalivalmennus on oman toimintamme ja alitajuntamme tiedostamista ja sen tietoista kehittämistä eli ”mielen fitnessiä”.

Palikat järjestykseen

Miten sinä haluaisit järjestellä mieltäsi? ©sofiaamberla

Mieli on kuin lihas, jota pitää treenata, jos sitä haluaa kehittää. Aivan kuten kehomme kanssa, meidän on tehtävä työtä kehityksen eteen, eikä kukaan muu voi tehdä treeniä puolestamme.

Mentaalivalmentaja auttaa asiakasta näkemään nykytilanteen tarkemmin, rentoutumaan ja löytämään oikean suunnan. Hän ohjaa asiakasta keskustelun ja harjoitteiden avulla rakentamaan itselleen uusia, konkreettisia ja parempia ajatus- ja toimintamalleja. Kirkkaampi tietoisuus omasta itsestä ja tunteiden taustoista auttaa asiakasta saavuttaamaan hyviä muutoksia elämässä sekä kaiken kaikkiaan tasapainoisemman mielen. Stressin tunteet vähenevät, tavoitteet kirkastuvat ja niiden saavuttaminen tuntuu helpommalta.

Mentaalivalmennuksella on pitkät perinteet urheiluvalmennuksessa, missä on ymmärretty pitkään, että hyviin tuloksiin ja tavoitteisiin ei pääse vain fyysisen kunnon ja teknisen taidon voimalla. Formulakuljettajat kokivat heille tehdyssä tutkimuksessa, että ajosuoritus on 70% riippuvainen mentaalista vahvuudesta ja 30% fyysisestä ja teknisestä kyvystä (lähde: Aki Hintsa, Voittamisen anatomia). Kehollamme on tietysti valtava vaikutus hyvinvointiimme ja mm. stressin kokemiseen, mutta hyvä kunto ei yksin ratkaise mielen oikkuja.

”Mentaalivalmennuksella on pitkät perinteet urheiluvalmennuksessa, missä on ymmärretty pitkään, että hyviin tuloksiin ja tavoitteisiin ei pääse vain fyysisen kunnon ja teknisen taidon voimalla.”

Olen itse koulutettu LCF Life Coach® ja opiskelen parhaillaan Mindfulness -ohjaajaksi (CFM®). Olen opiskellut myös paljon neuro coachingia eli sitä, mitä aivoissamme tapahtuu kun harjoitamme mieltämme. Koen, että tästä tiedosta on minulle työssäni paljon apua ja asiakkaani ovat kokeneet myös varsin hyödylliseksi, ja joskus jopa lohduttavaksi, ymmärtää paremmin aivojaan.

shutterstock_372656629

Tätä hienoa elintä treenaamalla kohenee myös koko elämänkokemuksemme.

Olemme ihmiskuntana vasta löytämässä mielemme voiman, eli aivojemme mahdollisuudet. Aivotutkimuksessa on viime vuosina löydetty ratkaisevaa tietoa esimerkiksi siitä, miten aivojamme voidaan käytännössä kehittää läpi ihmiselämän ja tieto kehittää myös mentaalivalmennusta. Vanhat psykologiset teoriat ovat mentaalivalmennuksen opintosuuntauksien tukirankana, mutta koko ajan lisääntyvä tieto tuo vanhoihinkin teorioihin uutta käytännönläheisyyttä.

Meidän jokaisen ajatuksia ja käyttäytymistä ohjaa oma henkilökohtainen käyttöjärjestelmämme. Se on niin yksilöllinen, ettei kahta samanlaista löydy maailmasta. Käyttöjärjestelmämme koodaaminen on alkanut todistettavasti jo äitimme kohdussa. Synnyttyämme tähän maailmaan olemme saaneet koodia vanhemmiltamme, sisaruksiltamme, kummeilta, isovanhemmilta, päiväkodin tädeiltä, opettajilta, kavereilta, televisiosta, netistä, kirjoista, kaupungilta ja ihan mistä vain. Koko elämämme kirjo on syöttänyt aivoihimme koodia, joka on päässämme järjestäytynyt yksilöllisesti. Me olemme ehdollistuneet tunteisiin ja tapahtumiin. Olemme saaneet pelkoja ja uskomuksia itsestämme ja maailmasta.

”Meidän jokaisen ajatuksia ja käyttäytymistä ohjaa oma henkilökohtainen käyttöjärjestelmämme.”

Tämän hyvin alitajuisen käyttöjärjestelmämme päällä toimivat kaikki eri ohjelmamme. Se ohjelma, joka määrittää käyttäytymisemme muutoksessa, se miten riitelemme tai sovimme riidat, se miten kasvatamme lapsiamme, kohtaamme uusia ihmisiä, miten suhtaudumme rahaan, itseemme ja toisiin, mitä syömme ja juomme tai miten yleensä elämme. On sanomattakin selvää, että me emme ymmärrä oman käyttöjärjestelmämme koodia, ellemme tutustu siihen. Käyttäytymisemme on 90-95% alitajuista. Ajattelemme keskimäärin 60 000 ajatusta päivässä, joista 80% on samoja kuin eilen. Ajatuksemme ja näin ollen myös pelkomme ovat 90% muistoja. Siksi on varsin ymmärrettävää, että niin kauan kuin meitä ohjaavat muistot, emmekä ole tietoisia toimintamme syistä, me pyöritämme samaa oravanpyörää päässämme. Käyttöjärjestelmän päivitys on vain omissa käsissämme.

Aivojen tehtävä on yksinkertaistettuna pitää meidät hengissä. Niillä on luonnollisesti paljon tärkeitä tehtäviä, mutta suurin ja kirkkain niistä on pitää meidät hengissä ja säästää energiaamme uhan varalle. Aivomme eivät ole kehittyneet samassa tahdissa kuin maailmamme on muuttunut. Niinpä ne pitää haastaa tietoisesi, jos haluaa kehittyä oman mielen hallinnassa. Mentaalivalmennuksessa laitetaan aivot töihin. Kun jumppaamme mieltämme, haalistuvat neuronien väliin rakentuneet vanhat ja vahvat hermoradat vähitellen (”näin olen aina ennenkin tehnyt”) ja neuronit alkavat muodostaa pikku hiljaa uusia, positiivisempia hermoratoja aivoissamme eli uusia ajatus- ja toimintamalleja elämäämme. Muutosalueelle meneminen on aivoille aluksi epämukavaa, koska se on alue, jossa ei ole vielä hermoratoja. Uudet hermoradat rakentuvat harjoittamalla muutosta ajatuksissamme ja toiminnassamme tietoisesti ja alkuun epämukava tunne aivoissamme helpottaa hiljalleen. Ja yleensä tulokset alkavat näkyvä nopeasti elämässä.

Kenelle mentaalivalmennus sopii?

Mentaalivalmennus sopii kaikille, jotka haluavat hyvinvointia. Mentaalivalmennus kehittää omaa mieltä, kasvattaa itsetuntemusta ja tunteiden hallintaa sekä muuttaa epäedullisia toimintamalleja paremmiksi. Sillä voidaan työstää mm. itsetuntemusta, tunne-, ihmissuhde- ja vuorovaikutustaitoja. Se auttaa aikataulu-, talous- ja urasuunnittelussa ja sen avulla voi löytää luovuutta, motivaatiota ja keinoja uudistumiseen.

Voimme joskus kokea, että elämämme suunta ja tavoitteemme ovat hukassa, vaikka kaikki olisi päällisin puolin kunnossa. Joskus emme tiedä ollenkaan mihin olemme menossa. Joskus tiedämme mihin olemme menossa, muttemme tiedä miten pääsemme sinne. Voimme olla rauhattomia tai stressaantuneita, emmekä osaa itseksemme päästää noista tunteista irti. Ja joskus elämässämme on suuria konkreettisia ongelmia, joita ei rahalla voida ratkaista. On siis sanomattakin selvää, että suorittamalla ja materialla ei ratkaista nykyihmisen hyvinvoinnin kaavaa. Koska se kaava on jokaisella omassa päässä. Me sivistämme itseämme, urheilemme ja yllämme uusiin työtehtäviin, muttemme ymmärrä omaa mieltämme.

Mielen ymmärtäminen ja valmennus ovat jääneet yhteiskunnassamme aika vähälle huomiolle. Tämä on kuitenkin muuttumassa Suomessakin ja uudessa peruskoulun opetussuunnitelmassa on kiinnitetty enemmän huomiota lasten tasapainoisen tunne-elämän valmennukseen. Suunta on siis jo konkreettisesti muuttumassa ja mielestäni myös oikea. Jos ihminen oppii jo nuorena tuntemaan ja hyväksymään itsensä sekä ymmärtämään ja kehittämään reagoimistaan ja toimintaansa, taitaa hän ne asiat todennäköisemmin vanhempanakin.

Työelämässäkin tiedetään yksilön hyvinvoinnin ja motivaation merkitys työtehoon ja tuloksiin. Malttamattomana odotan mentaalivalmennuksen suurempaa läpimurtoa myös aikuisten maailmassa. Sitten kun työhyvinvoinnin sijaan puhumme ihmisen hyvinvoinnista ja ajanhallinnan sijaan puhumme oman toimintamme hallinnasta, olemme jo pitkällä.

”Me sivistämme itseämme, urheilemme ja yllämme uusiin työtehtäviin,
muttemme ymmärrä omaa mieltämme.”

animal-483860_1920

Kaikki viisaus on jo meissä. Se pitää vain kaivaa esiin.

Vaikka me mentaalivalmentajat puhumme paljon itsemme hyväksymisestä, se ei tarkoita sitä, ettemmekö pyrkisi kehittämään itseämme. Juuri ymmärtämällä ja hyväksymälle se, kuka olemme ja miten meidän mielenmaisemamme on ohjelmoitu, me voimme muuttua ja kehittyä. Tiedostaminen ja hyväksyntä ovat itse asiassa ensimmäiset askeleet matkalla positiiviseen muutokseen.

Lopuksi

Omaa valmentajaa valitessa, aivan kuten kampaajaa tai lääkäriä valitessa, on myös asiakkaan hyvä kartoittaa ja kokeilla kenen kanssa viihtyy. Valmentajat ovat hyvin erilaisia, hyvin erilaisilla tietotaidoilla ja osaamisalueilla sekä persoonakohtaisilla ominaisuuksilla varustettuja, kuten kuka tahansa ihminen, missä tahansa ammatissa. Se kuka on kanssasi samalla aaltopituudella, käyttää valmennusmetodeja jotka tuntuvat sinusta hyviltä on se, joka pystyy todennäköisimmin antamaan juuri sinulle sopivaa tukea. Työn joudut kuitenkin tekemään itse. Loppupeleissä kaikki vastuu on meillä itsellämme ja tulokset riippuvat täysin omasta motivaatiostamme harjoitella.

Maailma muuttuu ja me siinä sivussa. Hyvä niin. Jos emme ihmiskuntana olisi voineet kyseenalaistaa, kokeilla ja oppia uusia asioita ja ideoita, eläisimme vieläkin litteällä planeetalla.

Tsemppiä ja intoa mielen bodaamiseen!

❤ Mirva

Mirva Mäki-Petäjä, mentaalivalmentaja, neurocoach, liekki coaching

Liekki blogi keskittyy mielenharjoittamiseen valmennuksellisten teemojen ja ajankohtaisten asioiden kautta.

Mirva Mäki-Petäjä on Liekki Coaching Oy:n omistaja ja yrittäjä, mentaalivalmentaja, LCF Life Coach®, neuro coach. esikoiskirjailija ja Mindfulness -opiskelija (CFM®)

Elämänmuutos – 11 tositarinaa ihmisistä käännekohdissa -kirja ilmestyy 2.5. Voit tilata kirjan jo ennakkoon tästä.

Tervetuloa Liekki blogiin

 

Leap of faith – luottamusloikka

Lake Garda, Sky is the limit, liekki coaching, mentaalivalmennus

Sinä itse päätät minne olet matkalla.

Mietin todella pitkään, mistä aloitan blogini ja päädyin ystäväni avittamana varsin loogiseen aiheeseen – omaan elämänmuutokseeni. Kerron miten minusta tuli mentaalivalmentaja ja yrittäjä

Irtisanouduin työstäni media-alalla kesäkuussa 2014. Päätökseni tuntui monista hyvin nopealta, mutta tosiasiallisesti sekin vaihtoehto oli käynyt mielessäni. Olin kertonut aika avoimesti urahaaveistani työyhteisössäni ja toivoin työnkuvaani muutosta lähitulevaisuudessa. Yhtenä päivänä eräässä spontaanissa uraani koskevassa keskustelussa tajusin, etten halua enää odottaa. Muutoksesta oli puhuttu, mutta konkretiaa ei ollut näköpiirissäni.

Työni mediassa ei ollut tylsää ja opin siellä valtavasti, mutta se ei vain enää tuntunut minulle merkitykselliseltä. En sopinut enää siihen muottiin, mitä työni minulle tarjosi. Rehellisyyden nimissä olen kyllä aina ollut vähän huono asettumaan valmiisiin raameihin, koska olen usein kokenut ne ahtaiksi. Vuosien jälkeen olin myös ymmärtänyt, että jatkaminen samaa polkua olisi ollut vain turvallista ja ”järkevää”, ei sitä mitä minä sisimmässäni oikeasti halusin tehdä. Olin hoitanut työtäni ylpeyden ja tunnollisuuden voimalla, en sisäisellä liekilläni. Pidin työkavereistani ja yhteistyökumppaneistani, osasin hommani, kaikki oli ihan ok päällisin puolin, mutta jotain puuttui. Eikä se jotain tuntunut minusta enää samantekevältä. Olin tuntenut jo pitkään, että haluaisin antaa itsestäni enemmän ja tuon keskustelun johdosta olin tullut siihen pisteeseen, missä minun piti ottaa vastuu ja selvää siitä, mitä se enemmän oli.

Jälkikäteen ajateltuna tein kompromisseja itseni kanssa kauan, mutta hyvä niin, koska ehdin kypsyä päätöksessäni ja se auttoi minua selviytymään mm. irtisanoutumisen tuomista taloudellisista haasteista. Yksityiselämäni oli tasapainossa, ja aika oli oikea. Tai miten sen nyt ottaa – sen oikeammaksi se ei ehkä koskaan enää tulisi, ajattelin. Läheiseni olivat päätökseni tukena, enkä ilman heitä olisi uskaltanut lähteä.

Jäin irtisanoutumiseni jälkeen kesälomalle ja kolmen kuukauden karenssiin. Olin työtön, mutta onnellinen. Minulla oli olo, että luovuuden tulppa sisälläni sai viimein poksahtaa! Olen aina sisimmässäni tiennyt, että osaisin, voisin ja pystyisin muutokseen, mutta aikaisemmin en mieleni mielestä voinut. En voinut, koska pelkäsin taloudellista epävarmuutta, muutosta ja epäonnistumista. Asioita, joita me yleensä pelkäämme. Ajattelin, että on liian myöhäistä kääntää urani suuntaa – oli liikaa asuntolainaa ja vastuuta. Luulin, että minun piti jatkaa tiellä, joka ei tuntunut omaltani. En siis uskaltanut seurata sisäistä motivaatiotani aikaisemmin, sitä mikä olisi ollut minulle kaikkein luonnollisinta ja innostavinta. Aikaisemmin kieltäydyin vastuustani tehdä konkreettinen käännös, mutta en enää. Vastuu oli minun, ja yksin minun.

Yrityshommia

En jäänyt toimettomana kotiin makaamaan, vaan aloin pian suunnittelemaan yrittäjyyttä. Tarkoitukseni oli perustaa pieni ja notkea sisältömarkkinointitoimisto. Idea oli hyvä ja aika aivan oikea. Olin siis jatkamassa alalla, jolla olin työskennellyt viimeiset 12 vuotta. Jokin tekemisessäni kuitenkin mättäsi. En saanut asioita valmiiksi.

Värikäs polku, liekki coaching, mentaalivalmennus

Mielenhallinnan opiskelu on aivan yhtä väritöntä kuin tämä polku 😉

Samaan aikaan kun perustin yritystä, opiskelin LCF Life Coach® -ohjelmassa Valmentamossa. Huomasin pian, että opinnot alkoivat viedä minua mukanaan. Mielen bodaaminen kiinnosti minua paljon enemmän kuin sisältömarkkinointiyritykseni perustaminen. Aikani ja ajatukseni lipsahtelivat jatkuvasti ihmisen mielen opiskeluun. Olen aina ollut kiinnostunut ihmisen mielestä ja lukenut henkisen kasvun ja psykologian kirjoja, mutta nyt en saanut nenääni irti niistä.

Marraskuussa tapasin entisen työkaverini, nykyisen some-gurun Ville Kormilaisen. Tapaaminen koski sisältömarkkinointia. Tuosta tapaamisesta jäi mieleeni Villen kysymys: ”Miksi sä et Mirva tee nyt sitä, mitä sä todella haluat tehdä?”. Hän oli kuunnellut juttujani ja tajunnut mistä on kysymys. Olin hyvin innoissani valmentamisen mahdollisuuksista ja se näkyi ja kuului.

Kattilat likomaan

Villen tapaamisesta ei mennyt monta päivää, kun tein jälleen ison päätöksen ja ”laitoin kattilat likoamaan” (ystäväni Sofian sanoin). Otin totaalisen aikalisän urallani. Ilmoitin sisältömarkkinointiverkostolleni täyskäännöksestäni ja siitä, että keskittyisin täysin opintoihini ja valmentamiseen. Sain vastaukseksi ainoastaan kannustusta, joka tuntui todella helpottavalta.

Miten hyvältä ja oikealta se vielä aikaisempaakin epävarmempi suunnitelmani tuntui. Olin pysähtynyt oikeastaan ensimmäistä kertaa elämässäni, enkä tiennyt yhtään mitä, missä tai milloin tapahtuisi. Silti asiat olivat mielestäni juuri niin kuin niiden kuuluikin olla.

Elämä on ikuinen opintomatka

Opiskellessani elämäntaidonvalmentajaksi valmensin vuoden aikana noin 20:a henkilöä. Lisäksi harjoittelimme kurssikavereideni kanssa toistemme valmentamista, joten opinnoissa sai jo hyvän tuntuman ammattiin. Opiskeluryhmästämme muodostui läheinen ja rakas tiimi, jonka jokaista jäsentä tuetaan 100%:sti.

Mitä enemmän valmennan, sitä enemmän tunnen, että teen oikeita asioita. Koen äärimmäistä kiitollisuutta elämästäni, ihmisistä ympärilläni, ja mahdollisuuksista, joita elämä on minulle suonut. Olen sanonut jo vuonna 2003 miehelleni, että haluaisin joskus valmentaa, ja tässä sitä nyt ollaan. Perustin maaliskuussa oman mentaalivalmennusyritykseni Liekki Coachingin. Koen nykyisessä työssäni valmentajana onnistumisen tunteita jatkuvasti, saan oppia uutta ja kehittää itseäni sekä nyt myös yritystäni.

Viimeisen puoli vuotta olen keskittynyt etupäässä neurotieteiden opiskeluun. Ymmärtämällä aivojen toimintaa mentaalivalmennuksen takana, olen saanut sellaista näkökulmaa työhöni, mistä olen suoraan sanottuna aivan liekeissä! Oppini olen hakenut tähän asti USAsta. Suunnittelen kirjoitavani tulevaisuudessa paljon mentaalivalmennuksesta neurotieteen näkökulmasta, eli neurocoachingista, mutta tällä kertaa mukaan mahtuu vain yksi makupala:
Tiesitkö, että aivot pyrkivät aina valitsemaan ennestään tutun ratkaisun? Uusi toimintamalli, eli muutos, on aivoille konkreettisesti epämukavaa. Ne voidaan tietysti pakottaa muutokseen mielen voimalla, mutta hyvältä se ei niistä aluksi tunnu. Aluksi. Vastustaminen johtuu yksinkertaistettuna siitä, että tutut kaavat ja ajattelumallit ovat muodostaneet aivoissamme reittejä, eli hermoratoja, joita pitkin ajatustemme on helppo kulkea. Mitä tutumpi malli on aivoille, sitä turvallisemmaksi ne sen kokevat (huomioimatta sitä, kuinka hyvä toimintamalli se todellisuudessa on) ja sitä leveämpi ”moottoritie” on hermoratana. Aivoja ei kiinnosta hyppy hiekkatielle, josta ei tiedä minne se johtaa.

Kaksi porttia, liekki coaching, mentaalivalmennus,

Aivan kuten silmät, eivät aivotkaan voi keskittyä kuvassa yhtä aikaa molempiin portteihin.

Aivot siis välttelevät muutosta ja niinhän minunkin aivoni toimivat – siksi en ollut nähnyt aikaisemmin mahdollisuuksia muuttaa urani suuntaa. Olin nähnyt etupäässä esteitä, tekosyitä ja järkiperusteluita miksi minun pitäisi pysyä tutulla moottoritiellä. Tänä päivänä aivoni ovat harjoituksen ja muutoksen ansiosta rakentaneet uusia hermoratoja sen verran ahkerasti, että niillä on taas kohtuullisen turvallinen olo. Tänä päivänä arvostan myös suuresti monipuolista työkokemustani, jota ilman en olisi nyt valmis valmentamaan.

Jos haluamme nähdä esteitä – näemme esteitä.
Jos haluamme nähdä mahdollisuuksia – näemme mahdollisuuksia.

Opiskelen tällä hetkellä myös mindfulness-mbsr –metodia Center for Mindfulness Finlandissa. Syvempi meditoimiseen keskittyminen avaa mieleeni jälleen uusia ovia, kehittää lisää itsetuntemustani ja rentoutumis- ja keskittymiskykyäni sekä täydentää kaikkea tähän asti oppimaani. Lisäksi pääsen tarjoamaan myös asiakkailleni mindfulness-tunteja.

Lopuksi

Elämänmuutos -kirjamme on pian kaupoissa. Kirjoitimme kirjan yhdessä Ville Kormilaisen kanssa. Kyllä, juuri sen saman Villen, joka herätti minut sisältömarkkinointiunestani. Kirjan kirjoittamisprosessi on ollut minulle myös hieno opintomatka.

Pelkoni ja negatiiviset uskomukseni, joita minulla oli ennen irtisanoutumistani, ovat osoittautuneet turhiksi. Eivät siksi, etteikö taloudellisesti olisi ollut haastavaa. Eivätkä siksi, ettenkö voisi epäonnistua. Vaan siksi, että suuri muutos, joka mielessäni on tapahtunut on tuonut erilaisen suhtautumisen elämään. Olen oppinut kuuntelemaan sisintäni, liekkiäni ja sisäistä motivaatiotani. Olen seurannut intohimojani, sallinut itselleni virheitä ja epätietoisuutta, uuden oppimista ja tekemistä. Kaiken oppimani kautta olen tajunnut, että elämä on jatkuva opintomatka ja täynnä mahdollisuuksia. En ajattele enää epäonnistumista ja se on terminäkin minulle toinen kuin ennen. Kuulostaa kliseeltä, mutta tänä päivänä olen aidosti kiitollinen myös elämäni raskaimmista opetuksista.

Olisinko osannut arvata tätä kaikkea silloin reilut puolitoista vuotta sitten? En. Olisiko tällaisia asioita tapahtunut, jos en olisi lähtenyt? En voi tietää – kukaan ei voi. Epäilen kuitenkin, että ei. Niin se vain on, useasti asiat tapahtuvat meille silloin, kun sallimme niiden tapahtua. Hallitsemattomasti en silti suosittele kenellekään rajuja ratkaisuja. Suurin muutoksiin kannattaa aina vähän valmistautua, jos se on mahdollista.

Pelkäämään ei silti kannata jäädä,
koska omat pelkosi ovat myös suurimmat esteesi.

Goethe

Johann Wolfgang von Goethe (1749 – 1832)

Kiitos ajastasi,
Voi hyvin,
Mirva ❤

Mirva Mäki-Petäjä, mentaalivalmentaja, neurocoach, liekki coaching

Liekki blogi keskittyy mielenharjoittamiseen valmennuksellisten teemojen ja ajankohtaisten asioiden kautta. Blogissa tulee lähiaikoina olemaan vierailevien tähtien elämänmuutosjuttuja, koska ”Elämänmuutos – 11 tositarinaa ihmisistä käännekohdissa” -kirjamme ilmestyy tänä keväänä.

Mirva Mäki-Petäjä on Liekki Coaching Oy:n omistaja ja yrittäjä, mentaalivalmentaja, LCF Life Coach®, neurocoach ja esikoiskirjailija. Tällä hetkellä syvennyn mm. mindfulness-mbsr -metodiin.