Tekeekö elämänmuutos onnelliseksi?

woman-1245817_1920Elämänmuutoksiin liittyen törmään usein muutamiin suosittuihin kysymyksiin ja jopa myytteihin. Viimeksi pohdin blogissani onko elämänmuutos itsekästä. Nyt pohdin vastausta kysymykseen: Tekeekö elämänmuutos onnelliseksi? Jotta voin vastata tähän kysymykseen, on minun myös pohdittava sitä, mitä on onnellisuus ja mitä on elämänmuutos.

Mitä onnellisuus oikeastaan on?

Onnellisuus on enemmän pidempikestoinen mieliala kuin tunne. Tunteet kestävät rajallisen ajan, keskiarvollisesti 20 minuuttia, mutta voivat vaihdella meissä aina sekunneista tunteihin. Sen sijaan mielialat kestävät tunteita kauemmin ja ne voidaan käsittää joskus jopa ihmisen perusmielialaksi. Mielialatkin voivat vaihdella aivan kuten lyhytkestoisemmatkin tunteet. Ihmisen perustunteita ovat viha, pelko, inho, ilo, suru ja hämmästys. Mielialoja voivat olla mm. onnellisuus, toiveikkuus, negatiivisuus, stressaantuneisuus, alakuloisuus ja toivottomuus. Sekä tunteet, että mielialat ovat monimutkaisia hermostollisia, neurologisia ja hormonaalisia reaktioita, jotka aiheuttavat kehossamme fyysisesti erilaisilta tuntuvia tuntemuksia. Tunteet ohjaavat hyvin paljon käyttäytymistämme. Tunteet eivät jää ihmiseen “päälle”, mutta mielialat voivat jäädä, sekä hyvässä että pahassa. Jos mielialavaihtelut taas ovat kovin nopeita, voidaan ihmisen todeta kärsivän mahdollisista mielialahäiriöistä, mutta tässä kirjoituksessa en mene niihin syvemmälle.

Kun minulta kysytään, “oletko onnellinen elämänmuutoksen jälkeen”, ajattelen, että oikeasti minulta halutaan kysyä, olenko nyt tyytyväisempi elämääni nyt, kuin olin ennen tekemiäni muutoksia? Eli, onko mielialani siis nykyisin parempi noin niin kuin pidemmässä aikajaksossa tarkasteltuna? Vastaukseni kysymykseen on kyllä, aivan ehdottomasti kyllä. Olen tyytyväisempi elämääni ja tunnen perusmielialanani onnellisuutta ja kiitollisuutta, ehkä hitusen myös toiveikkuudella höystettynä. Tapaan lisäksi työssäni paljon elämänmuutoksia tehneitä tai tekeviä ihmisiä, ja sanoisin, että kaikkien kohdalla on suurin piirtein näin: heidän mielialansa on parantunut muutosten myötä.

”Mielestäni yhteen tärkeään asiaan pitää kiinnittää tässä keskustelussa huomiota: Onnellisuuden mielialaa ei saa sekoittaa lyhytkestoisiin tunteisiin, jotka ovat nopeasti ohikiitävä endorfiinihetkiä. Onnellisuus ei tarkoita jatkuvaa iloisuutta.

Tyytyväisyys, eli onnellisuuden mielentila ei yleensä ilmaannu heti muutoksen hetkellä, mutta helpotuksen tunteita voi kokea heti, kun luopuu jostain mikä ei ole toiminut. Jossakin kohtaa se onnellisuuskin sieltä yleensä pilkistää. Onnellisuuden kokeminen johtuu mielestäni yleensä siitä, että hyviä muutoksia tehneet ihmiset oppivat tuntemaan paremmin todellisen minänsä ja hyväksymään sen, keitä he oikeasti ovat. He tekevät muutoksissaan arvovalintoja, jotka tukevat heidän sisäistä ääntänsä. Itsetuntemuksen ja hyväksynnän kasvaessa voi taas kuulla oman äänensä paremmin ja sen ansiosta on helpompaa tehdä itselleen jälleen hyviä ratkaisuja ja kokea niiden seurauksena tyytyväisyyttä elämässä. Positiivinen oravanpyörä.

Onnellisuudesta on kirjoitettu useita kirjoja, puolesta ja vastaan, tsemppaavia ja kyynisiä. Mielestäni yhteen tärkeään asiaan pitää kiinnittää tässä keskustelussa huomiota: Onnellisuuden mielialaa ei saa sekoittaa lyhytkestoisiin tunteisiin, jotka ovat nopeasti ohikiitävä endorfiinihetkiä. Onnellisuus ei tarkoita jatkuvaa iloisuutta. Ilo on tunne, jota koetaan hetki kerrallaan. Toki jotkut ihmiset tulkitaan jatkuvasti iloisiksi, mutta se ei välttämättä ole koko totuus aina. Se voi olla vain tulkinta.

Mitä elämänmuutos on?

Jos koemme jonkin tärkeän osa-alueen elämässämme merkityksettömäksi, olipa se sitten parisuhde, minäkuva tai työ, aiheuttaa se elämäämme näköalattomuutta ja turhautumista. Jatkuva turhautuminen syö merkityksellisyyden tunnetta elämästä ja ajaa ihmistä joko muutokseen tai turtumiseen. Tällainen elämäntilanne myös yleensä laskee mielialaa negatiivisen puolelle.

” Elämänmuutos tuottaa usein sen tapahtumahetkellä kipua, eikä siihen liity vain iloista mielialaa, ei todellakaan. Elämänmuutos on prosessi, johon kuuluu hyvin monenlaisia tunteita.”

Väittämäni siitä, että elämänmuutoksien jälkeen ihmiset ovat yleensä enemmän onnellisuuden mielialassa, pitää siis paikkansa sillä ehdolla, että käsitämme elämänmuutokseksi tapahtumat, joissa ihminen muuttaa elämäänsä omia arvojaan tukevaksi eli itselleen tuntuvasti merkityksellisemmäksi. Silti se lyhyt tai pitkä hetki, jolloin elämänmuutokseen sysäävä tapahtuma saa alkunsa, on usein niin rankka, ettei onnellisuudesta pääse aivan samalla hetkellä nauttimaan. Elämänmuutos tuottaa usein sen tapahtumahetkellä kipua, eikä siihen liity vain iloista mielialaa, ei todellakaan. Elämänmuutos on prosessi, johon kuuluu hyvin monenlaisia tunteita. Niistä voit lukea esimerkiksi blogini aikaisemmista teksteistä.

Elämänmuutos ei ole tapahtuma, jonka jälkeen mikään ei enää muutu. Elämä muuttuu koko ajan ja elämänmuutoksen jälkeen se muuttuu useasti jopa hieman helpommin, koska muutoksia ei tarvitse enää niin kovasti vastustaa. Aivomme “suojelevat” meitä vastustamalla muutoksia, mutta suurien muutosten jälkeen ne oppivat hiljalleen muutosmyönteisimmiksi. Kaikki muutokset eivät kuitenkaan ole elämänmuutoksia. Elämänmuutos on ennen kaikkea ihmisen sisällä tapahtuva asennemuutos jotain merkittävää asiaa kohtaan. Muutokset, jotka eivät muuta mitään itsessä tai tavassa suhtautua elämään, eivät ole elämänmuutoksia, vaan muutoksia. Nekin voivat olla suuria ja vaativia. Se mitä se merkittävä kenellekin tarkoittaa, tai mistä tapahtumasta se lähtee liikkeelle, on täysin yksilöllistä ja siihen en voi edes ottaa kantaa.

Koko tunnekirjo säilyy

woman-972244_1280Onnellisuus ei siis blokkaa mitään tunteita ihmismielestä ja kehosta. Ja välillä onnellinen mielialakin horjuu. Elämää ei voi kontrolloida, surua, kipua, turhautumista ja tuskaa ei voi välttää. Elämä on hauras ja meistä jokainen kokee sen. Myös negatiivisilla tunteilla on tärkeitä tehtäviä elämässämme. Niiden perimmäinen tarkoitus on suojella meitä vaaroilta, mutta valitettavan usein ne menevät nykymaailmaan suhteutettuina “överiksi”. Jos perusonnellisuus on mielentilana vastoinkäymissäkin taustalla, on valoa ja kiitollisuutta helpompi löytää hankalienkin elämänvaiheiden ja tunteiden aikana.

Maailmassa kerrotaan olevan ihmisiä, jotka ovat saavuttaneet sellaisen valaistumisen, että onnellisuus ja ilo on heissä lähestulkoon aina päälimmäisenä. Se vaatii ihmiseltä syvää omistautumista henkiselle kasvulle, tielle, jolla ei ole egolle tilaa. Nimittäin ego kärsii aina. Se on kuitenkin totta, että näiden “valaistuneidenkin” elämässä tapahtuu surullisia ja ikäviä asioita. Ero on siinä, että heidän reagoimisensa tunteisiin on muuttunut radikaalisti. He eivät ole enää niin reaktiivisia. Negatiivisiin tunteisiin samaistumisen sijaan me kaikki voimme tarkkailla itseämme ja tunteitamme ikään kuin sivusta ja hyväksyä sekä mielessämme että kehossamme tuntuvat tunteet hötkyilemättä liikaa. Kuulostaa helpolta, mutta vaatii paljon treenaamista. Tunnetreeniin suosittelen lämpimästi mindfulnessia 🙂

”Jos perusonnellisuus on mielentilana vastoinkäymissäkin taustalla, on valoa ja kiitollisuutta helpompi löytää hankalienkin elämänvaiheiden ja tunteiden aikana.”

Tässä kohtaa uskallan kuitenkin sanoa, että pelkkää onnea jahdatessa, menee elämä hukkaan. Aina kun jahtaamme jotain, annamme aivoillemme viestin, että tavoitetila ei ole tässä. Se tekee onnellisuudesta haastavaa, koska koko ajan pitäisi olla paremmin.

Elämänmuutoksia tehdään pääsääntöisesti siksi, että elämästä tulisi merkityksellistä itsellemme ja kokisimme sen kautta tuovamme enemmän hyvää myös maailmaan. Hyvän tekeminen aiheuttaa meissä onnellisuutta ja ilon tunteita. Tutkitusti ihminen, joka kokee voivansa antaa itsestään myös muille jotain hyvää, on huomattavasti onnellisempi kuin hän, joka keskittyy maksimoimaan omaa hyötyään.

Vastaan vihdoinkin kysymykseen: Tekeekö elämänmuutos onnelliseksi?

Koko tunnekirjomme siis säilyy meissä elämänmuutoksen jälkeenkin, mutta tunteet eivät enää tunnu niin kokonaisvaltaisilta. Kun tietoisuutemme tunteista kasvaa, on irtipäästäminen helpompaa. Siksi sanoisinkin, että itse elämänmuutos ei tee onnelliseksi, koska onni ei ole muutoksessa, vaan se on sinussa itsessäsi. Se on elämänasenne kun sen oivaltaa oikein. Elämänmuutos tekee parhaimmillaan todellisesta itsestäsi sinulle näkyvämmän ja hyväksyttävämmän. Se tekee huonoistakin hetkistä hitusen siedettävämpiä.

Valinta on sinun

Vaihtoehdot elää merkityksellistä ja tasapainoista elämään ovat olemassa ja ovat aina olleetkin olemassa. Ainoa sinua ja merkityksellisempää elämää erottava asia oletkin sinä itse, tai paremmin sanottuna egosi ja sen inhimillinen muutospelko. Kun löydät sisältäsi oman todellisen minäsi ja uskot merkityksellisen elämän olevan ulottuvillasi, on alkavaa muutosta enää vaikea pysäyttää.

Jätän sinulle viisi asiaa pohdittavaksesi liittyen onnellisen elämänasenteen löytämiseen:

  • mitkä ovat todelliset sisäiset elämänarvosi, nimeä viisi tärkeintä?
  • miten nämä arvot näkyvät nyt konkreettisesti elämässäsi?
  • mitkä asiat koet esteiksi toteuttaa sisäisiä arvojasi elämässäsi enemmän?
  • millaisia tekoja sinun pitäisi tehdä, että esteet vähenisivät elämässäsi?
  • mitä tunteita kokisit enemmän, jos voisit elää enemmän sisäisten elämänarvojesi mukaan?

Jos haluat luoda itsellesi suunnitelman merkityksellisemmän elämäsi luokse ja tutustua onnistuneen elämänmuutoksen 12 askeleeseen, tule viikonloppukurssilleni Helsingin Lauttasaareen 19.-20.11.2017.
Lisätietoja luennoistani ja kursseista löydät: http://www.liekkicoaching.fi/ajankohtaista

1171

Mirva Mäki-Petäjän kuva ©amberla.fi

Voi ihanasti ja kuuntele omaa sisäistä ääntäsi.

Liekki blogi keskittyy mielenharjoittamiseen valmennuksellisten teemojen ja ajankohtaisten asioiden kautta.

Mirva Mäki-Petäjä on Liekki Coaching Oy:n omistaja ja yrittäjä, esikoiskirjailija, mentaalivalmentaja, LCF Life Coach®, Neuro Coach ja Mindfulness Coach.

 

 

 

EtukansiElämänmuutos – 11 tositarinaa ihmisistä käännekohdissa -kirja ilmestyi 10.8.2016

Tilaa kirja:
Adlibris tästä.
Suomalainen tästä.

Vieraskynästä: Välitilinpäätökseni by Erja Järvelä

Elämänmuutos – 11 tositarinaa ihmisistä käännekohdissa –kirjassamme on myös Erja Järvelän tarina. Hänen tarinansa on useille naisille tuttu. Erja oli ennen se reipas tyttö, joka selvisi yksin aivan kaikesta. Hän ei ajatellut, että voisi pyytää apua tai tehdä elämällään jotain aivan muuta, kuin mitä toiset häneltä odottivat. Erja tuli tarinassaan pisteeseen, jossa kaikki vanha sai mennä, myös juristin työ. Hänen uudesta elämästään tuli varsin erilainen ja tänä päivänä hän työskentelee kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin valmentajana.

Erja kirjoitti vieraskynänä Liekki Blogiin omasta välitilinpäätöksestään.

Kiitos Erja ❤

Mirva

Välitilinpäätökseni by Erja Järvelä

erja-jarvelaJoskus elämässä on tarve tehdä tilinpäätös asioille, jotka ovat olleet ja menneet. Tarinoille, joilla olemme määrittäneet itseämme, ympäristöämme ja läheisiämme. Ajatuksille, jotka eivät ole vahvistavia tai rakkaudellisia. Tunteille, joista voi päästää irti ihan kokonaan.

Sain tehdä täydellisen välitilinpäätöksen 50-vuotisjuhlani kynnyksellä, kun Mirva ja Ville hakivat sopivia ihmisiä elämänmuutos-kirjaansa. Olin käynyt siihen astisen elämäni tarinaa jo aika monelta kantilta läpi, löytänyt kipupisteitä ja parantanut niitä. Siksi minusta tuntuikin luontevalta jakaa se kirjassa, kokonaisena, loogisena jatkumona ja antaa sille viimein piste. Lopullisesti.

Toivon sydämestäni, etten loukkaa ketään tarinallani. Se on kuitenkin vain minun tarinani, minun kannaltani nähtynä, omien kasvukipujeni kautta kerrottuna. En usko loukkaavani, koska tänä päivänä koen, että kaikki ympyrät ovat sulkeutuneet. Minun on helppoa hengittää ja elää menneisyyteni kanssa, joka on sopivasti läsnä tänäkin päivänä, vaivaamatta lainkaan.

Kultainen kirja

”Kultainen kirja on se, minkä me itse itsellemme kirjoitamme, alusta loppuun, sivu sivulta. Vaikuttaen itse omaan elämäämme aktiivisesti.”

Andien alkuperäiskansojen ajatusmaailmassa kaikilla ihmisillä on niin kutsutut hopeinen ja kultainen kirja. Ne ovat elämämme kirjoja. Hopeinen kirja on se, johon synnymme, ja johon meidän elämäntarinamme on jollain tavalla valmiiksi kudottu, erilaisin säikein. Voimme taaplata sitä tyytyväisenä ja ihmetellä, miksi meille sattuu aina samantyyppisiä asioita. Miksi meitä koetellaan aina tietynlaisilla vaikeuksilla. Voimme jopa kokea olevamme uhreja elämässämme niin, että emme osaa todella edes kosketta sitä, omaa elämäämme. Vaikuttamisen sijaan me ulkoistamme itsemme niistä haasteista, joita meille tarjotaan selvitettäviksi oman itsemme kanssa.

Kultainen kirja on se, minkä me itse itsellemme kirjoitamme, alusta loppuun, sivu sivulta. Vaikuttaen itse omaan elämäämme aktiivisesti. Elämänmuutos-kirjan ilmestymisen jälkeen, minut valtasi tunne, että nyt on minun aikani alkaa kirjoittaa omaa kultaista  kirjaani. Pohjatyö on nyt tehty ja hopeinen kirja on juonineen ja karmoineen jollakin tavalla suljettu Elämänmuutos-kirjan kansiin.

Nyt on tullut aikani nauttia siitä toisesta puolesta elämääni, toteuttaa itseäni puhdistetulta pöydältä ja luoda uudet tarinat, onnelliset loput ja unelmat näkyviksi. Kirjoitan nyt kultaista kirjaani, luoden vahvan tahtotilan elämäni suunnasta, ja nähtäväksi jää mitä tapahtuu yhteistyössä universumin kanssa.

erjan-merikuvaEn osaa kuvitella juurikaan konkreettisempaa tapaa päästää vanhasta irti, kuin mitä minun kohdallani on tässä käynyt. Olen onnellinen, että sain kertoa tarinani kirjaan. Enkä usko, että se oli sattumaa.

Toivon, että tarinani voisi rohkaista ihmisiä, jotka painivat samantyyppisten asioiden kanssa, kuin minä aikoinani.

Itselleni onni on tässä ja nyt.

Golden book, you are on!
❤ Erja


Liekki blogi keskittyy mielenharjoittamiseen valmennuksellisten teemojen ja ajankohtaisten asioiden kautta.

Mirva Mäki-Petäjä on Liekki Coaching Oy:n omistaja ja yrittäjä, esikoiskirjailija, mentaalivalmentaja, LCF Life Coach®, Neuro Coach ja Mindfulness Coach.

EtukansiElämänmuutos – 11 tositarinaa ihmisistä käännekohdissa -kirja julkaistiin 10.8.
Tilaa kirja:

Adlibris tästä.

Suomalainen tästä.

Booky tästä.

 

 

 

 

Onko elämänmuutos itsekästä?

shutterstock_249469894Kirjamme Elämänmuutos – 11 tositarinaa ihmisistä käännekohdissa ilmestyi 10.8. Kirjaan liittyen olen käynyt medioissa keskustelemassa aiheesta. Keskustelu on ollut hyvää ja on mielenkiintoista kuulla, mitä ihmiset pohtivat eniten elämänmuutoksissa ja millaisia kysymyksiä esitetään. Mielenkiintoista on tietysti myös kuunnella miten niihin tulee itse milloinkin vastattua 🙂 Nostan seuraavaksi blogissani muutaman suositun kysymyksen esille ja avaan niitä vähän enemmän.

Usein kysytään, onko elämänmuutoksen tekeminen itsekästä? Vastaukseni perusteluineen kuuluu näin: Ei, elämänmuutos ei ole itsekästä, mutta se voi alussa näyttää toisista ihmisistä siltä.

Ja sitten niitä perusteluja

Me emme kukaan tiedä miten toinen ihminen kokee elämänsä. Tiedämme toki jotain hänen historiastaan ja tunteistaan, mutta tiedonjyväsistäkin huolimatta, on kokonaisuuden hahmottaminen ja toisen saappaissa seisominen meille silkkaa arvaamista. Pystymme katsomaan maailmaa ainoastaan oman käsityksemme kautta (ja tämä on neurotieteellinen fakta), vaikka tarkoituksemme olisikin pyhä, eli täysi ymmärrys ja eläytyminen toisen asemaan. Elämänmuutos näyttäytyy joskus ulkopuolelle itsekkyytenä, koska käsitys siitä on toisilla usein hyvin sirpaleinen tai jopa väärä.

Jos tarkastelemme itsekkyys-kysymystä myös peilaten ympäristöä, kumpi on itsekkäämpää?:

  • Muuttaa omaa elämäänsä ja toimintaansa niin, että voi olla aidosti tyytyväisempi ja kokea enemmän tasapainon ja merkityksellisyyden tunteita elämässään?

vai…

  • Pyytää toista jättämään tärkeä muutos tekemättä, ja jäämään entiselleen, koska se olisi pyytäjälle itselleen helpompaa (monesta eri syystä) tai koska hän itse pelkää kyseistä muutosta omassa elämässään?

Jos elämänmuutoksesta haaveileva haluaa terveemmät elämäntavat ja aloittaa siihen tähtäävän kuntoilun ja jättää taakseen paheensa, onko hän itsekäs? Vai onko itsekäs kenties hänen puolisonsa, joka tuntee syyllisyyttä, koska ei itse halua muuttua ja estää toistakin muuttumasta valittamalla tai pelottelemalla toista muutoksesta? Ketä se palvelee, jos muutosta kaipaava jättää unelmansa toteuttamatta toisen vuoksi ja kuka on silloin itsekäs? Valitettavan usein tällaisen tapauksen lopputuloksena on kaksi tyytymätöntä, joista toinen tuntee syyllisyyttä ja toinen on marttyyri. Ja niin hassulta kuin se kuulostaakin, siitä marttyyristäkin tulee usein itsekäs, joka on kiintynyt omaan surkeuteensa.

Ja sama on työn kanssa. Onko työpaikkaa vaihtava ihminen itsekäs, jos hän haluaa muutoksen, jotta voisi toimia elämässään enemmän omilla vahvuusalueillaan ja ehkä intohimonsa parissa? Vai onko se hänen kaverinsa, joka pelottelee ja vähättelee toisen unelmia ja muutostarvetta, koska ei itse koe tyytymättömyyttä tai toisen muutos aiheuttaa hänelle itselleen tietoisuutta omasta epämukavuudestaan ja tarpeestaan harkita omaa uraansa? Kuka voittaa, jos ihminen jää työhön, josta ei pidä?

Jos tarkastelemme muutoksessa myös muiden toimintaa, huomaamme miten usein ympäristö haluaa estää ihmistä muuttumasta omista moninaisista syistään. Se on täysin inhimillistä, koska toisenkin muutoksessa koetaan epävarmuutta ja pelkoa, jos se liippaa jotenkin omaa elämäämme. Olemme laumaeläimiä ja miellyttämisen paineet kasvavat joskus hyvinkin suuriksi. Silloin jäämme usein paikoillemme, koska yksin ja ilman tukea muutos on meille hyvin paljon vaikeampaa.

Toki elämänmuutos voi mennä alussa ”överiksi”. Niin käy monelle. Väittäisin kuitenkin, että ylilyönnit johtuvat usein juurikin siitä vastustuksesta, jota muuttuja voi joutua kohtaamaan ympäristössään. Mitä enemmän ympäristö vastustaa sisimmässään muutokseen motivoitunutta ihmistä, sitä enemmän hän haluaa tehdä muutoksesta itselleen näkyvää, jotta hän pysyy suunnitelmassaan. Ylilyönnit ovat silloin enemmän kuin todennäköisiä. Tällöin tarvitaan sitä tärkeää anteeksiantoa ja itsemyötätuntoa, jotka auttavat ihmistä toipumaan. Näistä ylilyönneistäkin palaudutaan kuitenkin onneksi yleensä sille hyvälle kohtuuden polulle.

Rauhassa tehty elämänmuutos vaatii valmistautumista. Sen lisäksi sitä auttaa ympäristön tuki, puolison tsemppaus, ystävän kannustus ja työyhteisön joustavuus, koska muutos tuo mukanaan myllerrystä. Jokin vanha korvataan jollakin uudella ja se riipaisee aina. Riipaisemisen tunteita taas selittävät monenlaiset normaalit aivoissamme tapahtuvat neurologiset ilmiöt, joita muutoksessa tapahtuu.

Yleensä elämänmuutoksen taustalla on perimmäisenä tarve elää merkityksellistä ja parempaa elämää ja löytää näin tapa ja voimavarat tuoda tähän maailmaan oma panoksensa, joka on jotain hyvää ja arvokasta. Harvemmin ihmiset haluavat ideologioissaan tuhota lajilleen tyypillistä yhteenkuuluvuuden tunnetta ja lauman hyvinvointia.

Oikeasti itsekkäitä elämänmuutoksia on toki myös olemassa, koska on olemassa myös hyvin itsekkäitä ihmisiä. Niiden kohdalla puhutaan kuitenkin sellaisista muutoksista, joita en laskisi niihin elämänmuutoksiin, joissa tapahtuu myös ihmisen henkistä kasvua ja kokonaisvaltaista eheytymistä. Ja ihan pienenä knoppitietona: Psykopaattien osuuden arvioidaan (tutkimuksesta riippuen) olevan koko ihmiskunnassa 2-5%, joten aivan kaikki eivät tavoittele elämässään terveitä ja myös toisia kunnioittavia tapoja elää.

ikkuna

Mirvan kuva ©sofiaamberla

Lopuksi vielä pari kysymystä pohdittavaksi:

Jos toisen tai oma elämänmuutoksesi tuntuu itsekkäältä, millä aikajänteellä tarkastelet muutoksen tavoitteita ja vaikutuksia?

Kenen elämää me voimme elää ja kuka siitä on vastuussa?

Seuraavaksi pohdin jotain toista elämänmuutoksissa puhuttavaa kysymystä, vinkkejä otetaan vastaan 🙂

Ihanaa viikonloppua,

Mirva

 

 

Liekki blogi keskittyy mielenharjoittamiseen valmennuksellisten teemojen ja ajankohtaisten asioiden kautta.

Mirva Mäki-Petäjä on Liekki Coaching Oy:n omistaja ja yrittäjä, esikoiskirjailija, mentaalivalmentaja, LCF Life Coach®, Neuro Coach ja Mindfulness Coach.

EtukansiElämänmuutos – 11 tositarinaa ihmisistä käännekohdissa -kirja julkaistiin 10.8.
Tilaa kirja:

Adlibris tästä.

Suomalainen tästä.

 

Kymmenen epämiellyttävää merkkiä, joista tiedät olevasi oikealla polulla.

bracelet-1198737_1920Kuten lupasin viime viikolla, kerron niistä kymmenestä epämiellyttävästä merkistä ja tunteesta, joita voimme kokea elämänmuutoksen yhteydessä ajoittain. Haluan sinun tietävän, että kaikki tunteet ovat normaaleja ja menevät ohi. Nämä asiat osoittavat sinulle vierailullaan, että muutoksesi on todellinen ja että teet oikeita asioita.

Kun epämiellyttävä tunne tulee elämäämme, on hyvä pysähtyä tunnistamaan se. Yleensä me nimittäin säikähdämme niitä ja haluamme kääntyä kannoillamme. Aivomme vastustavat muutoksia hanakasti, koska pelkäävät epävarmuutta, jota uskomuksemme ja pelkomme nostavat muutoksessa pintaan.

Muutos tarkoittaa siirtymistä jostakin totutusta tilanteesta toiseen. Se tarkoittaa harvoin sitä, että laitamme koko elämämme remonttiin. Kuitenkin sanana muutos on suuri ja pelottava. Ehkäpä muutoksen sijaan meidän pitäisikin puhua tietoisesta kehityksestä tai paremmista tietoista valinnoista.

Muutokset ovat erikokoisia ja tarkoittavat eri asioita eri ihmisille. Esimerkiksi tupakanpolttamisen lopettaminen voi olla jollekin pieni ja toiselle suuri muutos. Kaikki on yksilöllistä. Jokainen tietää miten hyödyllistä tupakasta olisi luopua, mutta tietoisuus siitä ei kuitenkaan riitä tekemään siitä useimmille helppoa. Sama on esimerkiksi haitallisesta ihmissuhteesta luopuminen. Sekään ei yleensä ole helppoa, vaikka tietäisimme sen olevan meille terveellistä. Hallitussa elämänmuutoksessa tunteiden ja haasteiden tiedostaminen  on erittäin tärkeää. Se auttaa meitä tekemään itsellemme parempia valintoja ja onnistumaan niissä.

Ihanat, kamalat tunteet

1. Tunne, että olet eristyksissä muista

Suuret henkilökohtaiset muutokset ovat luonteeltaan yksityisiä. Ne vaativat meiltä yksinäisyyttä ja siksi väliaikainen eristäytymisen tunne läheisistä on täysin normaalia.

2. Keskittymisvaikeudet

Muutos kuormittaa aivojamme raskaasti ja ylikuormittuneena ne eivät toimi normaalisti. Vasen aivolohko, joka tekee suurimman osan jokapäiväisistä askareistamme, ylikuumentuu tilanteessa herkästi. Siksi unohtelu ja keskittymisvaikeudet ovat täysin normaalia, eivätkä merkki alkavasta dementiasta.

3. Ahdistus ja levottomuus

Kaikki muutokset, johtuivatpa ne sitten työstä, ihmissuhteista, elämäntavoista tai henkisestä muutoksesta, herättävät tunteemme pintaan. Muutos herättää meissä kokonaan uusia ajatuksia ja tuo luovuuden tullessaan. Ikävä kyllä mielemme täyttyy silloin myös helposti huolilla. Ylitsepursuavat uudet tilanteet ja tunteet voivat aiheuttaa ahdistusta ja levottomuutta, mutta nekin ovat täysin normaaleja muutosprosessissa.

4. Ärsyyntyminen

Kun muutoksessamme on kysymys positiivisesta asiasta omassa elämässämme, on täysin tyypillistä ärsyyntyä itselleen läheisten ihmisten seurassa. Vanhat tapamme ovat kietoutuneet myös läheisten ihmistemme tapoihin. Muutos meissä aiheuttaa erilaista käytöstä myös heissä. Muuttunut dynamiikka kanssakäymisessämme aiheuttaa herkästi ärsyyntymistä puolin ja toisin.

5. Pelko ja suru

Mitä suuremmasta ja tärkeämmästä muutoksesta on kysymys, sitä suurempaa on usein myös tuntemamme pelon määrä. Suurten muutosten alussa jopa paniikin tunteet ovat luonnollisia. Silloin haluaisimme vain juosta karkuun. Juokse-tai-kuole –reaktio on aivoillemme luonnollinen, mutta alkeellinen selviytymiskeino. Älä juokse pakoon. Ota tunteet vastaan ja anna itsellesi aikaa rauhoittua. Pelko on osoitus siitä, että muutos on sinulle merkityksellinen. Luota siihen, että pelon tunteesikin menevät ohi.

Suru on merkki menetetyn elämäntavan katoamisesta. Se kuuluu normaalina suureen muutokseen ja sitä tulisi käsitellä myös asiaankuuluvana surutyönä.

6. Yhteenotot

Kun ihminen haluaa muutoksen, se tarkoittaa usein sitä, että hän tuntee tyytymättömyyttä jollain alueella elämässään. Se voi liittyä myös läheisiin ihmisiin. On siis täysin normaalia, että muutos voi aiheuttaa läheisten ihmisten välille eripuraa. Muutosta läpikäyvän ihmisen onkin houkuteltava toiset näkemään uudet, terveemmät toimintamallit suhteessa häneen ja asettaa näin omat uudet rajansa. Se voi olla suuri palvelus kaikille.

7. Tyytymättömyys

Tyytymättömyyden tunne ei ole merkki siitä, että muutos ei toimi vaan siitä, että se toimii. Positiiviseen muutokseen pyrkivän ihmisen on vaikeaa tyytyä enää vanhoihin opittuihin ja toimimattomiin tapoihin niin itsessään kuin toisissa. Hän haluaa parempaa ja siksi pintaan nousee helposti tyytymättömyyden tunne.

8. Tunne, että olet eksyksissä

Se, että tunnet itsesi eksyneeksi ei tarkoita myöskään sitä, että olisit väärällä tiellä. Muutos tuo tiellesi säkillisen uusia odotuksia, tunteita ja kokemuksia. Koko todellisuutesi ympärilläsi voi olla muokkaantumassa erilaiseksi. On täysin normaalia tuntea olevansa välillä eksyksissä, kun törmää jatkuvasti uusiin asioihin.

9. Ihmissuhteiden kyseenalaistaminen

Kun teemme suuren muutoksen itsessämme, muuttuu myös elämämme. Pienemmissä muutoksissa muuttuu vähemmän, mutta siltikin jotain muuttuu. Ystävyyssuhteet voivat joutua muutospaineen alle. On täysin luonnollista, että muutoksen läpikäyvä ihminen kyseenalaistaa ja testaa myös ihmissuhteidensa toimivuutta, vaikka suhde olisikin alkujaan terveellä pohjalla. Tämä koskee myös parisuhdetta. Voi olla, että jotkut ihmissuhteet eivät taivu muutokseen ihmisen persoonassa ja elämässä, ja se voi loppupeleissä olla jopa hyvä asia kaikille.

10. Kummalliset ja intensiiviset unet

Vaikka sinä nukut, aivosi valvovat ja paiskivat yötöitä. Ne prosessoivat kaikkea uutta ja hämmentävää, jota uudet valintasi niille tarjoavat. Tämä voi aiheuttaa kummallisia, intensiivisiä ja negatiivisiakin unia. On hyvä muistaa, että unet ovat aivojen tapa selviytyä ja selvittää uusia kokemuksiaan.

Olipa muutoksesi suuri tai pieni, tuo se mukanaan uusia tilanteita ja nostaa pintaan tunteita. Useat tunteet ovat onneksi positiivisia ja ne auttavat meitä myös osaltaan pääsemään näistä negatiivisista eteenpäin. Kaikella on kaksi puolta ja jos jotain uutta haluaa elämäänsä, tarkoittaa se yleensä sitä, että jostain vanhasta ja tutusta on luovuttava. Muutosprosessissa on tärkeää tunnistaa ja hyväksyä kaikki tunteet sekä ymmärtää, että ne eivät jää lopuksi ikää. Tunteet tulevat ja menevät. Tärkeintä on yrittää nähdä niiden taakse, todelliset syyt ja pelot sekä se, mitä ne oikeasti yrittävät viestittää meille. Muutos on tärkeää ja luonnollinen osa elämäämme. Ne kasvattavat meitä ja auttavat usein löytämään lähemmäksi itseämme sekä elämämme tarkoitusta.

Ensi kerralla keskityn tunteiden hallintakeinoihin ja valintoihin, joita tekemällä me still-life-1139582_1920voimme helpottaa oloamme nopeasti stressissä ja muutoksessa. Tiedossa siis enemmän positiivisia juttuja 🙂 Valmentajana ja elämänmuutoksesta kirjoittaneena koen kuitenkin, että näistä hankalistakin asioista on hyvä puhua reilusti. Avoimuus tässäkin asiassa auttaa meitä kaikkia matkallamme.

❤ Mirva

 

Liekki blogi keskittyy mielenharjoittamiseen valmennuksellisten teemojen ja ajankohtaisten asioiden kautta.
Mirva Mäki-Petäjä on Liekki Coaching Oy:n omistaja ja yrittäjä, mentaalivalmentaja, LCF Life Coach®, neuro coach, esikoiskirjailija ja Mindfulness -opiskelija (CFM®)

Elämänmuutos – 11 tositarinaa ihmisistä käännekohdissa -kirjan uusi julkaisupäivämäärä on 10.8. Voit tilata kirjan jo ennakkoon tästä.

Jos haluat kirkastaa omat tavoitteesi ja rakentaa itsellesi konkreettisen muutospolun tule Onnistunut elämänmuutos -kesäleirille. Tiedossa on neljä rentouttavaa ja konkreettisia apukeinoja antavaa päivää merellisessä Lauttasaaressa, Helsingissä. Aikusten kesäleirille voit ilmoittautua tästä.

 

Lähde tunnelistaan: http://www.davidwolfe.com

Elämänmuutos ja ”sitten kun”

Kiipeily unelmaElämänmuutoksesta puhutaan paljon ja yhä useammat tekevät niitä nykyään. Joku muuttaa maalle, toinen aloittaa terveemmän elämän ja kolmas kehittää itseään henkisesti.

Aikaisemmat sukupolvet puhuivat harvemmin elämänmuutoksesta. Sodan jälkeiset sukupolvet taistelivat tiensä ravinnon ja sivistyksen pariin, rakensivat teollisuuden ja talouden tukirangat eikä asioiden kyseenalaistamiselle ollut suurta tilaa. Aika meni perustarpeiden parissa. Jotkut toki lähtivät Amerikkaan paremman elintason perässä, mutta useimmat puursivat askareissaan, kyseenalaistamatta elämäänsä suuren koneiston osana.

Me saamme jo kulkea reittejä, joita ei ole valmiiksi tallattu.

Nykyaika on tuonut ihmisen elämään erilaisia haasteita. Se on myös ajanut ihmisen jonkinlaiseen risteykseen, jossa entiset arvomallit ja tavat toimia ovat kohdanneet kyseenalaistamista. Ihmiskunta on globaalissa murroksessa ja se näkyy myös yksilötasolla. Me haluamme elää merkityksellisesti ja vaikuttaa elämämme suuntaan enemmän aktiivisesti. Nykyihmisellä on mahdollisuus tavoitella tasapainoisempaa olotilaa. Me saamme jo kulkea reittejä, joita ei ole valmiiksi tallattu. On varmasti totta, että ihmisistä on tullut myös hieman hedonistisempia, tai ainakin yksilökeskeisempiä, koska se on tässä maailmassa mahdollista, mutta toisaalta sen myötä maailmasta ja yhteisöistämme on tullut myös avoimempia. Ideologiat kukoistavat, yhteisiä hankkeita ja me-henkeä nostatetaan nyt yksilöllisyyden ja vapaaehtoisuuden ehdoilla. Pakottamisesta onkin tullut kaikilla osa-alueilla hyvin hankalaa.

Kaikki me kohtaamme elämässämme muutoksia. Niiltä ei säästy kukaan, eikä pidäkään säästyä. Ne kuuluvat elämään ja ovat parhaita opettajiamme. Muutoksia halutaan tehdä yhä enemmän omilla ehdoilla, välttäen suurempia törmäyksiä. Oli elämänmuutos millainen tahansa, edeltää sitä yleensä jonkinlainen tyytymättömyys. Tämä koskee tietysti itse tehtyä elämänmuutosta. Muutoksia tulee myös itsemme ulkopuolelta ja väkipakolla. Kun sairaus tai kuolema astuu elämäämme on elämänmuutos ihan muuta, kuin mielessä haudottu unelma. Silloin koetellaan ihmistä eri tavoin, kuin itse valitussa muutoksessa. Molemmissa onnistunut muutos edellyttää kuitenkin paljon samoja asioita. Mielenhallinnan ja määrätietoisen toiminnan avulla, voi pahoistakin elämänmullistuksista selvitä vaikka ne vaativat meiltä valtavasti rohkeutta, tahtoa ja itseluottamusta.

Mitä me odotamme?

Omaehtoisten elämänmuutosten kohdalla on mielenkiintoista miettiä, miksi me lykkäämme niitä hamaan tulevaisuuteen? Odotammeko me lottovoittoa, ylimääräistä tuntia vuorokauteen, lastemme kasvamista, eläkettä, uutta maailmanjärjestystä, talouskasvua vai Kauniiden ja rohkeiden viimeistä tuotantokautta? Me odotamme yleensä parempaa aikaa ja enemmän rahaa. Tai jotakin, mitä meillä ei vielä ole. Emmekä me usein edes kovin selkeästi tiedä, mitä se on, mutta se on ”sitten kun”, eikä ainakaan nyt.

Joskus aika tai rahatilanne ovat oikeasti huonoja ja muutokseen voi sisältyä silloin enemmän haasteita. Lisäksi ihmisen on vaikeaa keskittyä moneen asiaan yhtä aikaa ja siksi muutoksessa olisikin hyvä, että jotkin elämänalueet olisivat tasapainossa. Riskeistä on hyvä olla tietoinen, vaikka kaikkea ei etukäteen voi ottaa huomioon. Joskus voi olla hyvä odottaa vähän parempaa hetkeä, mutta useimmiten ei.

köysi kiinni laiturissa

Vanhat tavat istuvat meissä tiukassa.

Yleensä me keksimme syitä muutoksen lykkäämiseen aivan jostain muusta kuin totuudesta käsin. Nimittäin kaikki on oikeasti suhteellista, niin kuin olemme monta kertaa kuulleet. Peloistamme 90% on muistoja ja sen hetken tilanteen kanssa niillä on usein hyvin vähän tekemistä. Me vain haluamme minimoida riskit ja paikalleen jääminen on siksi hyvin inhimillistä.

Emmekä me usein edes kovin selkeästi tiedä, mitä se on,
mutta se on ”sitten kun”, eikä ainakaan nyt.

Jos lykkäämme muutosta vaikka säästämällä tiettyä määrää rahaa, arvaatteko mitä tapahtuu elämänmuutokselle sen jälkeen, kun rahat ovat kasassa? Aivan, sitä lykätään lisää. Silloin rahan keräämisestä on tullut tavoite ja siitä luopuminen olisi taas yksi elämänmuutos lisää. Ihminen tuntee olonsa tyhjäksi ja epävarmaksi, kun pitää luopua tavoista olla ja elää. Me jatkamme mieluummin tuttua rataa ja piiloudumme uuden tavoitteen taakse. Aivomme kiintyvät tuttuihin asioihin ja kehittävät jopa addiktioita väliaikaisiin tavoitteisiin. Niihin, jotka alun perin asetettiin mahdollistamaan elämänmuutos. Usein tulee jotain, joka muuttaa tilannetta, koska me alitajuisesti etsimme syitä lykätä muutosta. Silloin onkin hyvä pysähtyä miettimään, haluaako sitä muutosta todella ja jos haluaa, niin mikä oikeasti estää meitä toteuttamasta sitä.

Jos pelkojen ylitse haluaa päästä,
on aivojen alkeellisimmat vastustusjärjestelmät murrettava tahdonvoimalla.

Yleensä pelko epäonnistumisesta, häpeästä tai vaikka ulkopuolelle jäämisestä ovat tarpeeksi isoja syitä jättää tekemättä. Kun elämänmuutoksen lykkäämistä perustelee itselleen ja muille ainaisena kiireenä tai asuntolainan lyhennyksenä, kaikki ymmärtävät. ”Aivan”, ”ymmärrän” ja sitä rataa. Me haemme siunausta päätöksillemme toisilta, vaikka tosiasiassa perustelemme niitä itsellemme. Unelmat, ajatukset ja suunnitelmat livahtelevat ajatuksissamme ja me työnnämme niitä sivuun ”sitten kun” ja ”mutta kun” –selityksillä. Hermoradat tekosyiden tukena syvenevät aivoissamme entisestään ja tutkimusten mukaan lähdemmekin tästä elämästä katuen niitä muutoksia, joita emme koskaan tehneet. Tekemällä aina kuten ennen, saamme samaa kuten aina ennen. Se on yleisin selitys myös sille, miksi samat selitykset kiertävät päässämme oravanpyörää. Tämä kaikki on täysin luonnollista aivojen ohjaamaa toimintaa. Jos pelkojen ylitse haluaa päästä, on aivojen alkeellisimmat vastustusjärjestelmät murrettava tahdonvoimalla.

Oravanpyörässä, olipa se sitten mihin tahansa liittyviä tapoja toimia, ei ole virrankatkaisijaa. Siitä pyörästä on hypättävä itse ulos jos haluaa muutoksen. Ja siihen oravanpyörään on helppo lipsahtaa uudelleen, jollei siedä lukuisia epämiellyttäviä tunteita ja ole peloista riippumatta muutoksessaan määrätietoinen. Noista epämiellyttävistä tunteista voisi kirjoittaa kokonaan oman tekstin ja teenkin sen seuraavaksi, jo ensi viikolla. Niihin muutosta vastustaviin tunteisiin nimittäin kannattaa varautua etukäteen. Tiedän sen myös omasta kokemuksestani.

Minä olen muuttunut, vaikka kuitenkin olen sama.
Elämäni on muuttunut, vaikken ole sitä vaihtanut.
Ympäristöni on muuttunut, vaikka sekin oli aina täällä.
Minä en vain nähnyt näistä mitään.

Minäkin olen piiloutunut ”ei ole rahaa, eikä aikaa, olen liian vanha ja on liikaa menetettävää” -selityksiin. Olen lykännyt, empinyt ja kärvistellyt ja ajatellut ”sitten kun”. Olen jatkanut kuten ennenkin, ja unelmoinut jostain, jota en edes kunnolla nähnyt, koska uskoin sen olevan niin kaukana ulottumattomissani.

Kaiken tämän ymmärtämiseen minä tarvitsin elämänmuutoksia, jotka eivät tulleet sievästi ja hallitusti sekä elämänmuutoksia, jotka tulivat suunnittelemalla ja hallitusti. Olen tehnyt muutoksia minulle ennen ominaisiin tapoihin elää, olla ja reagoida, mutta ennen kaikkea olen muuttanut sitä, miten suhtaudun mahdollisuuksiin ja kontrolliin. En yritä enää kontrolloida elämääni niin paljon. Elämä on matka, eikä määränpää. Minä olen muuttunut, vaikka kuitenkin olen sama. Elämäni on muuttunut, vaikken ole sitä vaihtanut. Ympäristöni on muuttunut, vaikka sekin oli aina täällä. Minä en vain nähnyt näistä mitään.

Kaikki nämä muutokset aikaansaavat elämässäni lisää muutoksia. Teen niitä edelleen, koska rakennan itselleni uutta tapaa elää ja tehdä työtä. En totuuden nimissä tiedä huomisesta. Tosiasiassa et tiedä sinäkään, mutta todennäköisyytesi ennustaa sitä voivat olla toki tällä hetkellä hivenen omiani korkeammat. Epävarmuudesta on silti tullut minulle tuttua, enkä enää pelkää sitä niin paljon, koska olen siitä tietoinen. Olen nähnyt kaiken muutoksen keskellä, miten elämä vie eteenpäin ja kuinka pelkojeni pohjalta on aina löytynyt maata, jolla olen voinut seisoa.

Yksi asia, mitä olen omista elämänmuutoksistani oppinut on se,
että jos ei jarruta ennen shikaania,
luisuu mutkassa aivan varmasti radaltaan.

Tiedätkö mikä on kuitenkin parasta kaikessa? Se, että en enää jää hautomaan (kuin ehkä hetkeksi) tekemiäni virheitä, vatvo hassuja sanojani tai toisten ihmisten asioita. Itsemyötätunnon lisääntyminen on tehnyt elämästäni vapaampaa, henkisesti. Harjoitteluni on toki kesken ja tulee aina olemaankin. Olemme yhtä aikaa valmiita ja kesken, hyväksyttyjä juuri sellaisena kuin sillä hetkellä olemme. Kaikki on tässä hetkessä, ei eilen, eikä ”sitten kun”, vaan nyt.

Aloita pienin askelin, nyt.

Elämänmuutoksen voi aloittaa nyt, jos tekee sen pienin askelin.

Jos sinä haaveilet muutoksesta, voit aloittaa nyt, mutta järjen kanssa, pienin askelin. Yksi asia, mitä olen omista elämänmuutoksistani oppinut on se, että jos ei jarruta ennen shikaania, luisuu mutkassa aivan varmasti radaltaan. Eli anna muutokselle aikaa. Anna itsellesi aikaa ja palastele elämänmuutoksesi paloiksi, joita voit lähteä toteuttamaan jo tänään. Hae onnistumisen tunteita pienistäkin asioista. Jos haluat terveellisen elämäntavan, luovu yhdestä paheesta ja harjoita sitä viikko tai kaksi, kunnes olet valmis seuraavaan tekoon. Päätä onnistua ja valmistaudu ottamaan suuriakin tunteita vastaan. Siitä se lähtee, baby steps.

Listaan tähän loppuun vielä muutaman asian, jotka näyttävät yhdistävän yleensä elämänmuutoksia, jotka sinällään voivat olla hyvinkin erilaisia.

  1. Uskalla pysähtyä. Muutostarpeen tunnistaminen edellyttää pysähtymistä. Jos juokset vain vanhojen tapojesi mukaana ja pakenet tunteitasi, et voi nähdä itseäsi kirkkaasti.
  2. Tunnista muutostarpeesi. Tarkenna ajan kanssa itsellesi, mitä ja miten sinä haluat muuttaa itseäsi ja elämääsi.
  3. Anna menneet anteeksi. Anteeksiantaminen on tärkeässä asemassa muutoksessa. Olipa kyse mistä tahansa muutoksesta, anna itsellesi menneet anteeksi ja samalla kaikille toisillekin. Anteeksi antaminen on lahja itsellesi, eikä se tarkoita vääryyksien hyväksymistä. Katkerana tai vihaisena et kuitenkaan voi keskittyä muutokseen, joka tulee haastamaan sinut myös tunnepuolella.
  4. Ota rauhassa, palasina. Kiireessä voit juosta väärään suuntaan turhan tähden. Ota rauhassa ja pilko tavoitteesi pieniin osiin. Iloitse pienistä onnistumisista.
  5. Kartoita kompastuskivesi ja jäsennä realiteetit mielessäsi. Asioita, jotka haastavat määrätietoisuutesi muutosmatkalla tulee vastaan. Ota ne vastaan rauhassa. Luota siihen, että löydät ratkaisut, yksi kerrallaan.
  6. Nouse ylös kun kaadut ja anna anteeksi uudestaan. Et tule pysymään tavoitteesi linjassa aina. Lipsahdukset ja takapakit kuuluvat kasvuun. Ne opettavat meille jotain tärkeää. Ole itsellesi myötätuntoinen ja opi kompuroinnistasi. Riittää, että nouset ylös ja jatkat siitä mihin jäit.
  7. Muista, että sinä voit muuttaa vain itseäsi. Toiset ihmiset voivat innostua elämänmuutoksestasi, mutta vaikutus heihin voi olla myös täysin päinvastainen. Tämä on sinun elämäsi ja vastuusi siitä on yksin sinun. Se on suuri vastuu, mutta niin on myös elämäsi.

Seuraavassa postauksessa ensi viikolla, käyn läpi niitä epämiellyttäviä tunteita elämänmuutoksessa, joista jo nyt vähän varoittelin.

Voi hyvin ja muista olla itsellesi ystävä.

Mirva

Mirva Mäki-Petäjä, mentaalivalmentaja, neurocoach, liekki coachingLiekki blogi keskittyy mielenharjoittamiseen valmennuksellisten teemojen ja ajankohtaisten asioiden kautta.

Mirva Mäki-Petäjä on Liekki Coaching Oy:n omistaja ja yrittäjä, mentaalivalmentaja, LCF Life Coach®, neuro coach, esikoiskirjailija ja Mindfulness -opiskelija (CFM®)

Elämänmuutos – 11 tositarinaa ihmisistä käännekohdissa -kirjan uusi julkaisupäivämäärä on 10.8. Voit tilata kirjan jo ennakkoon tästä.

 

Tervetuloa Liekki blogiin

 

Leap of faith – luottamusloikka

Lake Garda, Sky is the limit, liekki coaching, mentaalivalmennus

Sinä itse päätät minne olet matkalla.

Mietin todella pitkään, mistä aloitan blogini ja päädyin ystäväni avittamana varsin loogiseen aiheeseen – omaan elämänmuutokseeni. Kerron miten minusta tuli mentaalivalmentaja ja yrittäjä

Irtisanouduin työstäni media-alalla kesäkuussa 2014. Päätökseni tuntui monista hyvin nopealta, mutta tosiasiallisesti sekin vaihtoehto oli käynyt mielessäni. Olin kertonut aika avoimesti urahaaveistani työyhteisössäni ja toivoin työnkuvaani muutosta lähitulevaisuudessa. Yhtenä päivänä eräässä spontaanissa uraani koskevassa keskustelussa tajusin, etten halua enää odottaa. Muutoksesta oli puhuttu, mutta konkretiaa ei ollut näköpiirissäni.

Työni mediassa ei ollut tylsää ja opin siellä valtavasti, mutta se ei vain enää tuntunut minulle merkitykselliseltä. En sopinut enää siihen muottiin, mitä työni minulle tarjosi. Rehellisyyden nimissä olen kyllä aina ollut vähän huono asettumaan valmiisiin raameihin, koska olen usein kokenut ne ahtaiksi. Vuosien jälkeen olin myös ymmärtänyt, että jatkaminen samaa polkua olisi ollut vain turvallista ja ”järkevää”, ei sitä mitä minä sisimmässäni oikeasti halusin tehdä. Olin hoitanut työtäni ylpeyden ja tunnollisuuden voimalla, en sisäisellä liekilläni. Pidin työkavereistani ja yhteistyökumppaneistani, osasin hommani, kaikki oli ihan ok päällisin puolin, mutta jotain puuttui. Eikä se jotain tuntunut minusta enää samantekevältä. Olin tuntenut jo pitkään, että haluaisin antaa itsestäni enemmän ja tuon keskustelun johdosta olin tullut siihen pisteeseen, missä minun piti ottaa vastuu ja selvää siitä, mitä se enemmän oli.

Jälkikäteen ajateltuna tein kompromisseja itseni kanssa kauan, mutta hyvä niin, koska ehdin kypsyä päätöksessäni ja se auttoi minua selviytymään mm. irtisanoutumisen tuomista taloudellisista haasteista. Yksityiselämäni oli tasapainossa, ja aika oli oikea. Tai miten sen nyt ottaa – sen oikeammaksi se ei ehkä koskaan enää tulisi, ajattelin. Läheiseni olivat päätökseni tukena, enkä ilman heitä olisi uskaltanut lähteä.

Jäin irtisanoutumiseni jälkeen kesälomalle ja kolmen kuukauden karenssiin. Olin työtön, mutta onnellinen. Minulla oli olo, että luovuuden tulppa sisälläni sai viimein poksahtaa! Olen aina sisimmässäni tiennyt, että osaisin, voisin ja pystyisin muutokseen, mutta aikaisemmin en mieleni mielestä voinut. En voinut, koska pelkäsin taloudellista epävarmuutta, muutosta ja epäonnistumista. Asioita, joita me yleensä pelkäämme. Ajattelin, että on liian myöhäistä kääntää urani suuntaa – oli liikaa asuntolainaa ja vastuuta. Luulin, että minun piti jatkaa tiellä, joka ei tuntunut omaltani. En siis uskaltanut seurata sisäistä motivaatiotani aikaisemmin, sitä mikä olisi ollut minulle kaikkein luonnollisinta ja innostavinta. Aikaisemmin kieltäydyin vastuustani tehdä konkreettinen käännös, mutta en enää. Vastuu oli minun, ja yksin minun.

Yrityshommia

En jäänyt toimettomana kotiin makaamaan, vaan aloin pian suunnittelemaan yrittäjyyttä. Tarkoitukseni oli perustaa pieni ja notkea sisältömarkkinointitoimisto. Idea oli hyvä ja aika aivan oikea. Olin siis jatkamassa alalla, jolla olin työskennellyt viimeiset 12 vuotta. Jokin tekemisessäni kuitenkin mättäsi. En saanut asioita valmiiksi.

Värikäs polku, liekki coaching, mentaalivalmennus

Mielenhallinnan opiskelu on aivan yhtä väritöntä kuin tämä polku 😉

Samaan aikaan kun perustin yritystä, opiskelin LCF Life Coach® -ohjelmassa Valmentamossa. Huomasin pian, että opinnot alkoivat viedä minua mukanaan. Mielen bodaaminen kiinnosti minua paljon enemmän kuin sisältömarkkinointiyritykseni perustaminen. Aikani ja ajatukseni lipsahtelivat jatkuvasti ihmisen mielen opiskeluun. Olen aina ollut kiinnostunut ihmisen mielestä ja lukenut henkisen kasvun ja psykologian kirjoja, mutta nyt en saanut nenääni irti niistä.

Marraskuussa tapasin entisen työkaverini, nykyisen some-gurun Ville Kormilaisen. Tapaaminen koski sisältömarkkinointia. Tuosta tapaamisesta jäi mieleeni Villen kysymys: ”Miksi sä et Mirva tee nyt sitä, mitä sä todella haluat tehdä?”. Hän oli kuunnellut juttujani ja tajunnut mistä on kysymys. Olin hyvin innoissani valmentamisen mahdollisuuksista ja se näkyi ja kuului.

Kattilat likomaan

Villen tapaamisesta ei mennyt monta päivää, kun tein jälleen ison päätöksen ja ”laitoin kattilat likoamaan” (ystäväni Sofian sanoin). Otin totaalisen aikalisän urallani. Ilmoitin sisältömarkkinointiverkostolleni täyskäännöksestäni ja siitä, että keskittyisin täysin opintoihini ja valmentamiseen. Sain vastaukseksi ainoastaan kannustusta, joka tuntui todella helpottavalta.

Miten hyvältä ja oikealta se vielä aikaisempaakin epävarmempi suunnitelmani tuntui. Olin pysähtynyt oikeastaan ensimmäistä kertaa elämässäni, enkä tiennyt yhtään mitä, missä tai milloin tapahtuisi. Silti asiat olivat mielestäni juuri niin kuin niiden kuuluikin olla.

Elämä on ikuinen opintomatka

Opiskellessani elämäntaidonvalmentajaksi valmensin vuoden aikana noin 20:a henkilöä. Lisäksi harjoittelimme kurssikavereideni kanssa toistemme valmentamista, joten opinnoissa sai jo hyvän tuntuman ammattiin. Opiskeluryhmästämme muodostui läheinen ja rakas tiimi, jonka jokaista jäsentä tuetaan 100%:sti.

Mitä enemmän valmennan, sitä enemmän tunnen, että teen oikeita asioita. Koen äärimmäistä kiitollisuutta elämästäni, ihmisistä ympärilläni, ja mahdollisuuksista, joita elämä on minulle suonut. Olen sanonut jo vuonna 2003 miehelleni, että haluaisin joskus valmentaa, ja tässä sitä nyt ollaan. Perustin maaliskuussa oman mentaalivalmennusyritykseni Liekki Coachingin. Koen nykyisessä työssäni valmentajana onnistumisen tunteita jatkuvasti, saan oppia uutta ja kehittää itseäni sekä nyt myös yritystäni.

Viimeisen puoli vuotta olen keskittynyt etupäässä neurotieteiden opiskeluun. Ymmärtämällä aivojen toimintaa mentaalivalmennuksen takana, olen saanut sellaista näkökulmaa työhöni, mistä olen suoraan sanottuna aivan liekeissä! Oppini olen hakenut tähän asti USAsta. Suunnittelen kirjoitavani tulevaisuudessa paljon mentaalivalmennuksesta neurotieteen näkökulmasta, eli neurocoachingista, mutta tällä kertaa mukaan mahtuu vain yksi makupala:
Tiesitkö, että aivot pyrkivät aina valitsemaan ennestään tutun ratkaisun? Uusi toimintamalli, eli muutos, on aivoille konkreettisesti epämukavaa. Ne voidaan tietysti pakottaa muutokseen mielen voimalla, mutta hyvältä se ei niistä aluksi tunnu. Aluksi. Vastustaminen johtuu yksinkertaistettuna siitä, että tutut kaavat ja ajattelumallit ovat muodostaneet aivoissamme reittejä, eli hermoratoja, joita pitkin ajatustemme on helppo kulkea. Mitä tutumpi malli on aivoille, sitä turvallisemmaksi ne sen kokevat (huomioimatta sitä, kuinka hyvä toimintamalli se todellisuudessa on) ja sitä leveämpi ”moottoritie” on hermoratana. Aivoja ei kiinnosta hyppy hiekkatielle, josta ei tiedä minne se johtaa.

Kaksi porttia, liekki coaching, mentaalivalmennus,

Aivan kuten silmät, eivät aivotkaan voi keskittyä kuvassa yhtä aikaa molempiin portteihin.

Aivot siis välttelevät muutosta ja niinhän minunkin aivoni toimivat – siksi en ollut nähnyt aikaisemmin mahdollisuuksia muuttaa urani suuntaa. Olin nähnyt etupäässä esteitä, tekosyitä ja järkiperusteluita miksi minun pitäisi pysyä tutulla moottoritiellä. Tänä päivänä aivoni ovat harjoituksen ja muutoksen ansiosta rakentaneet uusia hermoratoja sen verran ahkerasti, että niillä on taas kohtuullisen turvallinen olo. Tänä päivänä arvostan myös suuresti monipuolista työkokemustani, jota ilman en olisi nyt valmis valmentamaan.

Jos haluamme nähdä esteitä – näemme esteitä.
Jos haluamme nähdä mahdollisuuksia – näemme mahdollisuuksia.

Opiskelen tällä hetkellä myös mindfulness-mbsr –metodia Center for Mindfulness Finlandissa. Syvempi meditoimiseen keskittyminen avaa mieleeni jälleen uusia ovia, kehittää lisää itsetuntemustani ja rentoutumis- ja keskittymiskykyäni sekä täydentää kaikkea tähän asti oppimaani. Lisäksi pääsen tarjoamaan myös asiakkailleni mindfulness-tunteja.

Lopuksi

Elämänmuutos -kirjamme on pian kaupoissa. Kirjoitimme kirjan yhdessä Ville Kormilaisen kanssa. Kyllä, juuri sen saman Villen, joka herätti minut sisältömarkkinointiunestani. Kirjan kirjoittamisprosessi on ollut minulle myös hieno opintomatka.

Pelkoni ja negatiiviset uskomukseni, joita minulla oli ennen irtisanoutumistani, ovat osoittautuneet turhiksi. Eivät siksi, etteikö taloudellisesti olisi ollut haastavaa. Eivätkä siksi, ettenkö voisi epäonnistua. Vaan siksi, että suuri muutos, joka mielessäni on tapahtunut on tuonut erilaisen suhtautumisen elämään. Olen oppinut kuuntelemaan sisintäni, liekkiäni ja sisäistä motivaatiotani. Olen seurannut intohimojani, sallinut itselleni virheitä ja epätietoisuutta, uuden oppimista ja tekemistä. Kaiken oppimani kautta olen tajunnut, että elämä on jatkuva opintomatka ja täynnä mahdollisuuksia. En ajattele enää epäonnistumista ja se on terminäkin minulle toinen kuin ennen. Kuulostaa kliseeltä, mutta tänä päivänä olen aidosti kiitollinen myös elämäni raskaimmista opetuksista.

Olisinko osannut arvata tätä kaikkea silloin reilut puolitoista vuotta sitten? En. Olisiko tällaisia asioita tapahtunut, jos en olisi lähtenyt? En voi tietää – kukaan ei voi. Epäilen kuitenkin, että ei. Niin se vain on, useasti asiat tapahtuvat meille silloin, kun sallimme niiden tapahtua. Hallitsemattomasti en silti suosittele kenellekään rajuja ratkaisuja. Suurin muutoksiin kannattaa aina vähän valmistautua, jos se on mahdollista.

Pelkäämään ei silti kannata jäädä,
koska omat pelkosi ovat myös suurimmat esteesi.

Goethe

Johann Wolfgang von Goethe (1749 – 1832)

Kiitos ajastasi,
Voi hyvin,
Mirva ❤

Mirva Mäki-Petäjä, mentaalivalmentaja, neurocoach, liekki coaching

Liekki blogi keskittyy mielenharjoittamiseen valmennuksellisten teemojen ja ajankohtaisten asioiden kautta. Blogissa tulee lähiaikoina olemaan vierailevien tähtien elämänmuutosjuttuja, koska ”Elämänmuutos – 11 tositarinaa ihmisistä käännekohdissa” -kirjamme ilmestyy tänä keväänä.

Mirva Mäki-Petäjä on Liekki Coaching Oy:n omistaja ja yrittäjä, mentaalivalmentaja, LCF Life Coach®, neurocoach ja esikoiskirjailija. Tällä hetkellä syvennyn mm. mindfulness-mbsr -metodiin.