Väärinymmärretty rohkeus

vaarinymmarretty-rohkeus-liekki-coaching

Rohkeus on yksi suosituimmista, ihannoiduimmista ja väärinymmärretyimmistä luonteen kuvauksista maailmassa. Rohkeus ei ole pikku juttu. Se on yksi neljästä Aristoteleen määrittämästä kardinaalihyveestä: viisaus, oikeudenmukaisuus, kohtuullisuus ja rohkeus. Se mikä on tekona toiselle rohkeaa, voi olla toiselle arkipäivää. Kaikki kardinaalihyveet ovat suhteellisia ja tulkinnanvaraisia, mutta kyllä niihin löytyy lainalaisuuksiakin.

Kaksi rohkeuden pääaluetta

Rohkeus voidaan jakaa kahteen pääalueeseen: fyysiseen ja psyykkiseen (moraaliseen). Siinä missä fyysisesti rohkea uhmaa fyysistä kipua ja kärsimystä tietoisesti, uhmaa psyykkisesti rohkea sosiaalista häpeää ja vähättelyä. Luonnollisesti tämän päivän maailma haastaa meitä enemmän psyykkisesti. Molemmat alueet tuottavat aivoillemme samankaltaista kuolemanpelkoa sekä kipua, kun pahin toteutuu.

Mitä rohkeus on?

Onko leijona rohkea, kun se hyökkää saaliin kimppuun ja murskaa tämän leuoillaan? Leijonahan toimii luontaisella osaamisalueellaan saalistaessaan. Onko leijona, joka näkee toisen leijonan hyökkäävän pienemmän kimppuun ja puolustaa tätä, rohkea? Tietystä näkökulmastahan toiminta näyttää uhkarohkealta, jopa hullulta tai itsetuohoiselta, mutta lienee selvää, kumpi leijonista on oikeasti rohkea.

Sana rohkeus eng. courage tuleekin alunperin latinan kielen sanasta cor, joka tarkoittaa sydäntä. Sanan alkuperäinen tarkoitus oli “puhua rohkeasti sydämestään”. Tämän ajatuksen me usein kadotamme rohkeutta ihannoidessamme. Kuinka usein me tulkitsemme nämä hyökkäävät leijonat rohkeiksi… vaikka todellisuudessa ne puolustajat ovat niitä rohkeita.

Rohkea ei ole hän, joka ei pelkää, vaan hän, joka toimii pelostaan huolimatta.

Kohtaammeko toiminnassamme omia pelkojamme vai välttelemmekö viimeiseen asti kipua? Toimimmeko mukavuusalueella vai uskallammeko astua omien rajojemme yli? Usein unohdamme nämä kysymykset juuri omalla kohdallamme. Emme näe omaa rohkeutamme tai arvosta itseämme, kun menemme epämukavuusalueelle uhmaamaan pelkojamme. Stressireaktio ja kivun pelko estävät meitä näkemästä, ainakin tilanteen hetkellä. Tilanteen tasaannuttua on helpotuksemme niin suuri, ettemme jaksa puida asioiden todellista laitaa. Emmekä halua, koska usein se on meistä myös epämukavaa.

Rohkea ihminen uskaltaa katsoa itseään ja nähdä myös toiset

Millainen on rohkea ihminen? Näyttääkö hän valtaansa jyräämällä heikompia alleen? Hyökkääkö hän pysähtymättä ymmärtämään erilaisuutta tai uusia näkökulmia? Hyväksyykö hän vain itsensä kaltaisia eturintamaansa? Etsiikö hän virheitä ja syyllisiä?

Rohkea uskaltaa rakastaa myös itseään kaikista vioistaan huolimatta.

Rohkea on hän, joka syyllisten etsimisen ja syyttämisen sijaan uskaltaa puolustaa tarpeen vaatiessa myös ”syyllisiä”, koska sillä hetkellä usein juuri he kaipaavat eniten tukea. Rohkea huomaa virheiden paljastamia kehitysmahdollisuuksia. Rohkea uskaltaa kunnioittaa erilaisuutta vaikkei ymmärtäisikään sitä, sillä hän ymmärtää oman ymmärryksensä rajallisuuden. Rohkea ei tyydy tekemään vain mitä jo osaa, vaan yrittää tehdä myös mitä ei vielä osaa. Rohkea uskaltaa katsoa pelkojaan ja pyytää apua. Rohkea uskaltaa rakastaa myös itseään kaikista vioistaan huolimatta.

Haluatko sinä olla rohkea? Huomaatko oman rohkeutesi?

Rohkeus on valinta. Aloita rohkeus puhumalla sydämestäsi. Katso itseäsi. Kysy itseltäsi: Milloin minä olin viimeksi rohkea?

Jos tykkäsit artikkelista, voit lukea täältä tunneälykkäästä johtamisesta.

Mirva Mäki-Petäjä mentaalivalmentajaMirva Mäki-Petäjä on Liekki Coaching Oy:n omistaja, mentaalivalmentaja ja esikoiskirjailija, joka haastaa itseään epämukavuusalueelle sekä auttaa yksilöitä ja yrityksiä kehittymään rohkeammiksi.

Räätälöidyt yritysvalmennukset, workshopit ja luennot.

Suunnitteletko uuden vuoden muutoksia?

muutos on hyppy tuntemattomaanTietoisten muutosten aika on jälleen käsillä. Uusi vuosi on kulman takana ja ihmiset pysähtyvät jopa julkisesti pohtimaan omaa elämäänsä. Joku haluaa muuttaa maalle, toinen aloittaa terveemmän elämän ja kolmas kehittää itseään henkisesti.

Aikaisemmat sukupolvet puhuivat harvemmin haaveilevansa muutoksista. Sodan jälkeiset sukupolvet taistelivat perustarpeiden parissa, eikä asioiden kyseenalaistamiselle ollut tilaa.

Nykyaika on tuonut ihmisen elämään erilaisia haasteita. Se on myös mahdollistanut entisten arvomallien ja toimintatapojen kyseenalaistamisen. Onneksi, ihmisen ja evoluution näkökulmasta. Me haluamme elää merkityksellisesti ja vaikuttaa elämämme suuntaan ja hyvinvointiimme aktiivisesti.

Ihmisistä lienee tullut vapauden myötä hieman hedonistisempia, mutta toisaalta maailmastamme on tullut avoimempi. ”Me-henkeä” voi nostaa enää vain vapaaehtoisuuden ehdoilla. Pakottamisesta onkin tullut kaikilla osa-alueilla hyvin hankalaa.

Oletko omissa muutoksissasi enemmän kuljettajan vai matkustajan roolissa?  

Kohtaamme kaikki elämässä lukuisia muutoksia, joista osa on suuria, osa pieniä. Muutos on jatkuvaa, jos vain pysähdymme katsomaan. Ne kuuluvat elämään ja ovat parhaita opettajiamme. Kysymys lienee enemmän siitä, olemmeko omissa muutoksissamme enemmän kuljettajan vai matkustajan roolissa?

Kaikkia muutoksia ei tietenkään voi itse valita, mutta yhä enemmän niitä halutaan tehdä omilla ehdoilla. Onnistunut muutos edellyttää kuitenkin molemmissa tapauksissa paljon samoja asioita: tiedostamista, aikaa, rohkeutta, tahtoa ja luottamusta. Mielenhallinnan ja määrätietoisen toiminnan avulla, voi suuristakin muutoksista selvitä hyvin.

Miksi sitten muutos on ”sitten kun”?

Usein sopiva aika tehdä muutoksia on ”sitten kun”, eikä nyt. Mitä me odotamme?Omaehtoisten muutosten kohdalla me odotamme usein parempaa aikaa ja enemmän rahaa. Joskus myös jotain aivan muuta, mitä emme edes selkeästi ymmärrä.

Joskus aika tai rahatilanne ovat oikeasti huonoja ja muutokseen voi sisältyä silloin enemmän haasteita. Lisäksi ihmisen on vaikeaa keskittyä moneen asiaan yhtä aikaa ja siksi muutoksessa olisikin hyvä, että jotkin elämänalueet olisivat tasapainossa. Riskeistä kannattaa olla tietoinen, vaikei kaikkea voi etukäteen huomioida. Joskus voi olla hyvä odottaa vähän parempaa hetkeä, mutta useimmiten ei.

köysi kiinni laiturissa

Yleensä me keksimme syitä muutoksen lykkäämiseen aivan jostain muusta, kuin totuudesta käsin. Nimittäin peloistamme käsin.

Neurologisesti tutkittuna peloistamme 90% on muistoja, joita aivomme haluavat kerrata.

Jos lykkäämme muutosta säästämällä rahaa, mitä tapahtuu sen jälkeen, kun rahat ovat kasassa? Lykkäämme lisää. Aivomme kiintyvät niihin väliaikaisiin tavoitteisiin, jotka alun perin asetettiin mahdollistamaan muutos, koska niistä on tullut meille tuttuja. Ja sitten ihmettelemme miksi aina käy samoin. Tekemällä aina kuten ennen, saamme samaa kuten aina ennen.

Jos pelkojen ylitse haluaa päästä,
on aivojen alkeellisimmat vastustusjärjestelmät murrettava tahdonvoimalla.

Yleensä pelko epäonnistumisesta ja häpeästä sekä ulkopuolelle jäämisestä ovat tarpeeksi isoja syitä jättää tekemättä. Me haemme siunausta päätöksillemme toisilta, vaikka tosiasiassa perustelemme niitä silloin itsellemme. Tavat syvenevät aivoissamme entisestään ja tutkimusten mukaan lähdemmekin tästä elämästä katuen niitä muutoksia, joita emme koskaan tehneet. Miksi me emme uskalla?

Muutos tuottaa aivoillemme suurta vaivaa ja se herättää alkeelliset pelkomme. Tutkitusti muutoksen vieminen alitajuisiin ajatusmalleihin (jotka johtavat elämäämme) vie noin 66-365 päivää, joten muutos vaatii ainakin 100 päivää aktiivista ja tietoista sitoutumista, ennen kuin voit edes arvioida onnistumistasi. Ja sitoutumisella tarkoitetan toisin tekemisen systemaattista toistoa. Muutos tuntuu meistä hyvin epämiellyttävältä, kunnes me totumme siihen. Olen kirjoittanut noista epämiellyttävistä tunteista blogitekstin, jonka voit lukea tästä

Elämä on matka, ei määränpää. Kaikki muutokset mahdollistavat lisää muutoksia. Kukaan ei tiedä huomisesta. Epävarmuudesta tulee kuitenkin helpompaa, kun aivomme tottuvat muutokseen. Olen omissa muutoksissani nähnyt, miten elämä vie eteenpäin ja kuinka aina löytyy maata, jolla voi seisoa.

Jos ei jarruta ennen shikaania,
luisuu mutkassa radalta.

Aloita muutos pienin askelin, nyt.

baby stepsJos sinä haaveilet muutoksesta, voit aloittaa nyt, mutta pienin askelin. Muutos vaatii aikaa. Palastele muutoksesi paloiksi ja iloitse pienistä onnistumisista. Jos haluat terveellisen elämäntavan, luovu yhdestä paheesta ja harjoita sitä viikko tai kaksi, kunnes olet valmis seuraavaan tekoon. Päätä onnistua ja valmistaudu ottamaan suuriakin tunteita vastaan. Siitä se lähtee, baby steps.

Ota seuraavasta listasta vinkkini muutoksen tekemiseen.

  1. Uskalla pysähtyä. Muutostarpeen tunnistaminen edellyttää pysähtymistä. Jos juokset vanhojen tapojesi orjana ja pakenet tunteitasi, et näe itseäsi.
  2. Tunnista muutostarpeesi. Tarkenna rauhassa itsellesi rehelliset tavoitteesi.
  3. Anna menneet anteeksi. Anteeksiantaminen on tärkeää. Et pääse eteenpäin, jos katsot koko ajan taaksepäin. Anteeksiantaminen on suuri lahja, jonka voit antaa itsellesi. Sillä ei ole mitään tekemistä vääryyksien hyväksymisen kanssa.
  4. Rauhoitu ja palastele. Kiireessä voit juosta väärään suuntaan turhan tähden. Ota rauhassa ja pilko tavoitteesi pieniin osiin. Iloitse pienistä onnistumisista.
  5. Kartoita kompastuskivesi ja jäsennä realiteetit mielessäsi. Asioita, jotka haastavat muutosmatkasi tulee eteesi, joten ota ne vastaan rauhassa. Luota siihen, että löydät ratkaisun, yksi kerrallaan.
  6. Nouse ylös kun kaadut ja anna anteeksi uudestaan. Lipsahdukset ja takapakit kuuluvat kasvuun. Ne opettavat meille jotain tärkeää. Ole itsellesi myötätuntoinen ja opi kompuroinnistasi. Se riittää, ettet luovuta.
  7. Muista, että sinä voit muuttaa vain itseäsi. Toiset innostuvat muutoksestasi, toiset eivät. Tämä on sinun elämäsi ja vastuusi siitä on sinun. Se on suuri vastuu, mutta niin on myös elämäsi.

Paikallaan junnaaminen on paljon epäterveellisempää kuin muutos.
Voit katsoa alta videoni aivojen muutosvastustuksesta.
Toivotan kaikille rohkeutta tarttua muutoksiin sekä hienoa vuotta 2017!

Mirva ❤

(Artikkeli on julkaista aikaisemmin samassa Liekki blogissa pidempänä).

Jos muutos on ajankohtaista elämässäsi, työssäsi tai yksityiselämässäsi, tule ”Uskalla loistaa! – Muutos on mahdollisuus parempaan” -seminaariimme 28.1. Helsinkiin.
Kuulet kuutta psykologian- ja valmennusalan asiantuntijaa ja opit valtavasti itsestäsi, toisista sekä muutoksenhallinnasta. Tästä pääset seminaarin ohjelmaan.

Liekki blogi keskittyy mielenharjoittamiseen valmennuksellisten teemojen ja ajankohtaisten asioiden kautta.

Mirva Mäki-Petäjä on Liekki Coaching Oy:n omistaja, esikoiskirjailija ja mentaalivalmentaja. ”Autan ihmisiä sytyttämään oman liekkinsä ja löytämään mielenhallinnan voiman. Kun liekki palaa se näkyy ja tuntuu”.

Mitä muutoksen johtamisessa tulee ymmärtää aivoista?

https://www.linkedin.com/pulse/mitä-muutoksen-johtamisessa-tulee-ymmärtää-aivoista-mirva-mäki-petäjä?published=tVoit lukea tämän blogikirjoitukseni myös LinkedIn -palvelusta

Muutos on elämän ja evoluution edellytys. Koska solutasollakin uudistumme täysin seitsemän vuoden välein, niin miten on mahdollista, ettemme jo totu muutokseen? Solut siirtävät ”älyä” uusille soluille ja tämä hiljalleen soljuva miniatyyrievoluutiomalli ihmisen sisällä pitää huolen siitä, että perimätiedon muuttuminen on hidasta uudistumisessa. Muutos pelottaa meitä ja tuon pelon taustalla on jotain mitä kannattaa ymmärtää.

Muutoksen vastustamisen selitys löytyy aivoistamme, ne on nimittäin suunniteltu vastustamaan sitä. Jos muutos siis tuntuu alussa epämiellyttävältä, se tarkoittaa vain, että aivot ovat terveet! Jos muutosvastustus kuitenkin tarttuu ”kiinni”, eikä ihminen halua edes ajan kanssa sopeutua uudistuksiin, saattaa häntä vaivata tietoinen vastustaminen tai turvallisuuden tunne on horjunut hänen elämässään suuresti. Tuo äärivastustaminen vaatii ahkerampaa treeniä, kuin normaalin muutospelon voittaminen, mutta senkin valmentaminen on täysin mahdollista.

Muutosvastustuksen ydin on turvallisuuden tunteen menettämisessä. Siihen vaikuttavat monet eri asiat ja kaikki eivät koe epävarmuutta samanlaisena uhkana. Geeniperimä, persoonallisuustekijät ja elämänkokemus vaikuttavat paljon seuraavassa avaamiini asioihin, mutta pysyn tässä artikkelissa perusasioissa.

”Aivot on huono isäntä, mutta hyvä renki.”

Mieli on suurempi kuin aivot

woman-972244_1280Mitä ihmettä, eivätkö aivot olekaan yhtä kuin mielemme? Eivät. Tiedemiehet ovat suurissa konferensseissa etsineet mielelle (eng. mind) yhteistä määritelmää, onnistumatta siinä. Edes meditaatiomestarit eivät ole halunneet määrittää mieltä tiettyyn pakettiin. ”Se ei ole tarpeellista”, he sanovat. Mieli on mysteeri. Tieteessä ja henkisyydessä tiedetään, kuinka vähän tiedetään. Sen verran kuitenkin on jo selvää, että aivot haluavat pomottaa, mutta mielemme on vahvempi.

Luolamiehen aivojen (meillä on edelleen sellaiset) tärkein tehtävä on pitää meidät hengissä. Kaikki kehossamme tukee ensisijaisesti tuota tavoitetta. Suuri yksittäinen suojamekanismi hengissä pysymiseen on energian säästäminen. Aivot säästävät energiaa taistele tai pakene –tilanteen varalle. Miten se sitten näkyy elämässämme? Me haluamme pysytellä turvassa ja välttää riskejä. Entä miltä me pysyttelemme turvassa, mitä ne vaarat ovat? Muutos on aivoillemme arvoitus ja siksi mahdollisesti vaarallista. Koska emme tiedä mihin uusi polku vie ja vaaniiko sen varrella sapelihammastiikeri, aivojen mielestä on syytä pysytellä tutulla reitillä, vaikka sen tallaamiseen menisikin ikä ja terveys.

Nykymaailman sapelihammastiikeri

Nykyihmistä ei uhkaa enää sapelihammastiikeri. Miksi me silti pelkäämme? Koska fyysiset uhat ovat harvinaisia, on sosiaalinen eristyminen nykyisin suurin pelkomme. Me pelkäämme laumamme hylkäämistä. Sosiaalinen häpeä onkin nykyihmisen sapelihammastiikeri. Yksin jääminen oli luolamiehelle aivan yhtä vaarallista kuin pedon kohtaaminen. Uhka on muuttunut, mutta aivomme eivät vielä sitä käsitä. Siksi me pysyttelemme mieluummin tutuissa tavoissa ja piireissä, vaikka ne tuntuisivatkin epämukavilta. Vasta kun epämukavuus nousee tunnetasolla tarpeeksi suureksi ja saamme tarpeeksemme jostain, olemme valmiita oma-aloitteeseen muutokseen. Tuota voimme kutsua vaikka saturaatiopisteeksi.

Neurotieteellisesti muutos on aivoissa tuntematon alue, jossa ei ole vielä valmiita hermorataverkostoja. Siksi muutos tuntuu aivoissamme konkreettisesti epämukavalta. Epämukavuusalue onkin aivoissamme kirjaimellisesti alue, jossa opitaan uutta. Kun aivot kohtaavat muutoksen, ne alkavat välittömästi rakentaa uusia hermoratoja. Mitä pitemmälle muutos etenee, sitä vahvemmiksi nuo hermoradat muodostuvat ja sitä helpommalta muutos meistä tuntuu. Aivot ovat valmiit astumaan muutoksen polulle vasta silloin, kun ne tuntevat olevansa turvassa, mutta mielen voimalla me voimme itse päättää rohkeammin. Se on tietoista treeniä ja harjoittelemalla meistä jokaisesta voi kehittyä muutosmestari. Muutosmyönteisyyttä voidaan tukea turvan ja luottamuksen ilmapiirillä.

Turva = luottamus ja luottamus = muutosmyönteisyys

Epäonnistumisen ja häpeän pelko, pelko oman aseman menettämisestä sekä riittämättömyyden tunne ovat nykyihmisen sapelihammastiikereitä. Meillä on illuusio siitä, että on turvallisempaa pysytellä vahvoilla mukavuusalueilla ja jättää riskit ottamatta. Tosiasiassa tilanne alkaa olla nykymaailmassa toinen. Muutospelko on kuitenkin inhimillistä ja sen ymmärtäminen onkin paljon hyödyllisempää, kuin sen vähätteleminen. Tässä kohtaa kannattaakin pysähtyä ajattelemaan, miten teidän yrityksessänne suhtaudutaan riskeihin, virheisiin ja epäonnistumisiin? Jos haluat lukea enemmän tunneälystä, luethan edellisen blogikirjoitukseni.

Miten tämä kaikki sitten huomioidaan muutoksen johtamisessa?

Jotta ihminen voi työyhteisössä kokea muutokset oikeasti innostaviksi, pitää niiden johtamisessa huomioida useita asioita. Seuraavassa esimerkkejä:

1)  Perustarpeiden ja tunteiden turvaaminen

  • Turvallisuuden, kuulumisen ja merkityksellisyyden tunteiden vaaliminen: ”minä jään henkiin”, ”minä en jää yksin”, ”minulla on merkitystä”.

2)  Aikaa hermoradoille

  • Aivojen on hyvä totutella muutosajatukseen. Toisaalta liian pitkä odottelu kääntyy itseään vastaan: väsyneet aivot osaavat olla todella negatiiviset.

3)  Informaatio ja viestintä

  • Viestinnän tulee olla harkittua, mutta avointa ja kannustavaa. Kaikesta ajattelemisestamme ja aistimisestamme noin 95% on alitajuista – epärehellisyys loistaa kauas. Sanojen merkitys jää viestinnässä kevyesti kehollisen viestinnän jalkoihin, joka on huono huijaamaan. Jos turvan tunne horjuu, astuu kehiin taistele tai pakene –reaktio.

4)  Turvaton ihminen taistelee, pakenee tai jäätyy

  • Organisaatioissa voidaan havaita sisäänpäin kääntymistä huonosti johdetussa muutostilanteessa: ihminen, joka ei koe olevansa turvassa voi joko eristäytyä ja kääntyä sisäänpäin suojelemaan itseään tai kääntyä ulospäin puolustamaan laumaansa, itsensä lisäksi, hyökkäämään uhkaa eli muutosta kohtaan.

Jos sinun organisaatiossasi on jo menossa tai on tulossa suuria muutoksia, voi ulkopuolisen valmentajan apu olla paikallaan. Liekki Coaching voi auttaa teitä tekemään muutoksesta helpomman ja positiivisemman kokemuksen.

Tule hakemaan työkaluja 28. Tammikuuta 2017 pidettävään Muutosseminaariimme – Uskalla loistaa! Seminaarin kuusi asiantuntijaa antavat kattavan tietopaketin muutoksen johtamisesta omassa mielessäsi. Kun ymmärrät mielen toimintaa, voit auttaa myös toisia! Seminaariohjelmaan pääset tästä. Lippuja voi ostaa suoraan tästä.

Muutos on mahdollisuus parempaan.

Rauhallista Joulua ja menestystä Vuodelle 2017!

Mirva

Mirva Mäki-Petäjä, mentaalivalmentaja, neurocoach, liekki coachingLiekki blogi keskittyy mielenharjoittamiseen valmennuksellisten teemojen ja ajankohtaisten asioiden kautta.

Mirva Mäki-Petäjä on Liekki Coaching Oy:n omistaja, esikoiskirjailija, mentaalivalmentaja, LCF Life Coach®, Neuro Coach ja Mindfulness Coach.

 

Tunneälykäs johtaja on älykäs johtaja

Nykyaika vaatii johtamiselta koko ajan enemmän tunne- ja vuorovaikutustaitoja. Silti tunteet eivät ole ollenkaan uusi asia johtamisessa, koska ne ovat aina ohjanneet ihmisiä. Nyt niihin on vain alettu kiinnittämään huomiota. Maailma on muuttunut, eikä teollisen aikakauden johtajuusopit enää toimi.

Tunneälyä sekä sen mahdollistavaa itsetuntemusta ei ennen koulussa opetettu. Siksi voi olla tarpeen avata, mitä sillä oikein tarkoitetaan? Tunneäly koostuu seuraavista osa-alueista: itsetuntemus ja -hallinta, sosiaalinen älykkyys (mikä ei tarkoita samaa kuin sosiaalisuus) ja empatiakyky, sekä intuitio ja itsensä motivoimiskyky. Siinä ymmärretään, että sekä johtajan että työntekijän tunteet vaikuttavat suuresti yrityksen ilmapiiriin, toimintaan ja tuloksiin. Tunteita ei ole varaa jättää huomiotta nykypäivän työyhteisöissä.

Kolme keskeistä asiaa tunneälytreenissä

Nostan seuraavassa kolme keskeistä asiaa esille, joita treenaamalla oma tunneäly kehittyy. Ne ovat:

  • Omien tunteiden johtaminen
  • Aito kuuntelu ja läsnäolo
  • Joustavuus ja luottamus

1. Omien tunteiden johtaminen.

Mirva Mäki-Petäjä mentaalivalmentajaTunneälytreenaus lähtee aina omien tunteiden tunnistamisesta, eli itsetuntemuksen kehittämisestä. Jos omia tunteitaan ei tunnista, ei niitä pysty johtamaan ja silloin ovat toistenkin tunteet puhdasta hepreaa. Silloin ”tunteet vievät miestä” ja se näkyy ulospäin.

Tunteet ovat ihmisen alitajuista älykkyyttä, viestejä, joilla on tärkeitä tehtäviä selviytymisemme kannalta. Ikävä kyllä nuo viestit ohjaavat ja huijaavat meitä surutta, koska tunnistamattomina ne vievät usein reaktiomme äärilaitoihin. Tunteiden sanoittaminen, kuten lapsillekin opetetaan, on helpoin keino harjoitella omien tunteiden ymmärtämistä. Se lähtee omien reaktioiden ja tunteiden tarkkailemisesta. Pysähdy siis miettimään, mitä todella tunnet eri tilanteissa ja pyri muodostamaan tunteesi sanoiksi.

Kuvitellaanpa seuraavanlainen tilanne: Olet palaverissa, jossa työntekijä vastustaa kaikkia ehdottamiasi uudistuksia. Hän ei halua kuunnella, eikä pysähtyä pohtimaan, voisiko uudistuksista seurata myös jotakin hyvää. Hän torjuu ideasi vetoamalla vanhoihin epäonnistumisiin. Sinä tunnet ärsyyntymistä ja vihaa. Sydämesi hakkaa ja kätesi hikoavat. Pysähdy tässä kohtaa oman tunteesi äärelle hieman syvällisemmin. Nimittäin tunteet, jotka oikeasti ovat reaktiomme takana, ovat harvoin meille alussa ilmiselviä. Tunteesi kumpuavat syvältä muistoista. Voi olla, että sinua itseäsikin pelottaa uudistusten tekeminen ja työntekijän käytös nostaa omatkin pelkosi pintaan. Voi olla, että sinäkin tunnet katkeruutta aikaisempien uudistusten epäonnistumisesta. Voit jopa syyttää niistä itseäsi tai toisia. Siksipä voit tuntea myös syyllisyyttä tai katkeruutta.

Kun pääset omiin tunteisiisi kiinni, voit ymmärtää ja käsitellä niitä. Opit silloin myös kunnioittamaan toisten tunteita. Vakuutan, että alkuhaasteiden jälkeen, tunteiden tarkkaileminen osoittautuu sekä sinulle itsellesi, että koko työyhteisöllesi hyödylliseksi taidoksi.

Pedagogiikan tutkija Becker lausui erään tutkimuksensa johtopäätöksissä vuonna 2014, että ”Opettajan tunnetilalla on suurempi merkitys oppilaan oppimiseen, kuin millään muulla pedagogisella tekijällä”. Tunnetila on ratkaiseva tekijä viestin perille menossa niin oppimisessa kuin johtamisessa.

2. Aito läsnäolo ja kuunteleminen

attend-1786104_1920Jotta ihmisen negatiivisten tunteiden yli voi päästä, pitää häntä ensiksi kuunnella, aidosti. Läsnäolon ja aidon kuuntelemisen merkitystä vuorovaikutuksessa ei voi korostaa liikaa. Harjoitusta tämäkin asia vaatii, mutta palkinto on tässäkin suuri.

Jos harhailet keskustelun aikana mielessäsi tai silmilläsi sinne tänne, ei keskustelukumppanisi aisti sinusta aitoa läsnäoloa, ja voit olla varma, että hän tulkitsee käytöksesi välinpitämättömyydeksi. Pahimmillaan hän ylireagoi tilanteessa ja lukkiutuu entistä pahemmin tunteeseensa. Se ei vie vuorovaikutustanne eteenpäin, eikä auta sinua tavoitteesi saavuttamisessa, päinvastoin.

On tärkeää ymmärtää, että kieltämällä toisen tunne, se vahvistuu hänessä. Tunne on hänelle totta, aivan kuten omasi sinulle. Toisen tunne pitää hyväksyä, mutta sitä ei tarvitse ylläpitää. Se ei tarkoita sitä, että tunteet saavat jäädä sabotoimaan asioiden edistämistä, ei tietenkään. Hän voi kuitenkin päästää tunteestaan irti nopeammin ja helpommin silloin, kun saa sinulta myötätuntoa asiaan. Sen jälkeen keskustelunne voi nopeastikin siirtyä uudelle, rakentavalle tasolle.

Voit haastavassa tilanteessa kokeilla vaikka seuraavanlaista lähestymistä. ”Ymmärrän, että sinä tunnet turhautumista tässä tilanteessa, koska aikaisemmat kokemuksemme eivät ole hyviä vastaavista asioista. Mitä me voisimme oppia aikaisemmista kokemuksistamme? Voisimmeko yhdessä miettiä, mihin kiinnitämme nyt erityistä huomiota, jotta tämä uudistus onnistuisi hyvin meidän kaikkien näkökulmasta?”. Jos vastustus jatkuu yhä, kannattaa asia kohdata avoimesti vaikka kahdenkeskisessä palaverissa. Maton alle sitä ei kannata lakaista.

3. Joustavuus ja luottamus

sisäinen motivaatio, tiimihenki, Liekki Coaching

Joustavuus ja luottamus kulkevat käsi kädessä. Jos sinä et luota työtekijöihisi, luottavatko he sinuun? Jos sinä et pysty joustamaan, joustavatko he? Ihmiset seuraavat ihmisiä, joihin he luottavat. Toimivat ihmissuhteet ovat aina vastavuoroisia. Johtamista ei ole edes olemassa, jos ei ole vapaaehtoista seuraamista.

Luottamuksellinen työkulttuuri ei tarkoita sitä, etteikö sitä johdettaisi tai etteikö siellä olisi pelisääntöjä. Aivan päinvastoin! Selkeät pelisäännöt ja johtaminen antavat ihmisille uskalluksen johtaa myös itseään sekä ottaa vastuuta omasta tekemisestään enemmän. Luottava työilmapiiri osaa myös joustaa silloin kun sitä tarvitaan. Tämä johtaa parhaillaan innovaatioihin, joista kontrolli-ja-kuri-yhteisössä ei voida edes unelmoida.

Joustaminen tarkoittaa myös sitä, että muistetaan, ettei ihminen ole kone. Tilanteet ovat erilaisia. Joskus menee hienosti, joskus menee huonosti. Rapatessa roiskuu ja jos mitään eri yritä, ei mitään saavuta. Pahinta on paikalleen jääminen pelkäämisen takia.

Jousta ja luota, niin työntekijäkin joustaa ja luottaa. Tutkimukset osoittavat, että joustavat työyhteisöt kerryttävät viivan alle myös selvästi suurempia numeroita.

”Älyä tunteesi, tunne älysi”.
Tunneälykäs johtaja on nimenomaan älykäs johtaja.

28. tammikuuta 2017  järjestetään Uskalla loistaa! – Muutos on mahdollisuus parempaan -seminaari Helsingissä. Seminaarissa kuulet kuuden hyvinvointialan ammattilaisen puheenvuoron muutoksesta, tunteista ja positiivisesta lähestymisestä haastavissa tilanteissa. Jos haluat välineitä oman tunneälysi treenaamisen, tai tarjota työyhteisöllesi mahdollisuuden oppia ja oivaltaa, tutustu tästä seminaariin tarkemmin!

Tai jos haluat yrityksellesi räätälöityä tunne- ja vuorovaikutustreeniä, otathan yhteyttä.

Palkitsevaa tunneälytreeniä toivottaen,

Mirva

Liekki Coaching Oy

Mirva Mäki-Petäjä kuva ©amberla.fi

Liekki blogi keskittyy mielenharjoittamiseen valmennuksellisten teemojen ja ajankohtaisten asioiden kautta.

Mirva Mäki-Petäjä on Liekki Coaching Oy:n omistaja, esikoiskirjailija, mentaalivalmentaja, LCF Life Coach®, Neuro Coach ja Mindfulness Coach.

Tekeekö elämänmuutos onnelliseksi?

woman-1245817_1920Elämänmuutoksiin liittyen törmään usein muutamiin suosittuihin kysymyksiin ja jopa myytteihin. Viimeksi pohdin blogissani onko elämänmuutos itsekästä. Nyt pohdin vastausta kysymykseen: Tekeekö elämänmuutos onnelliseksi? Jotta voin vastata tähän kysymykseen, on minun myös pohdittava sitä, mitä on onnellisuus ja mitä on elämänmuutos.

Mitä onnellisuus oikeastaan on?

Onnellisuus on enemmän pidempikestoinen mieliala kuin tunne. Tunteet kestävät rajallisen ajan, keskiarvollisesti 20 minuuttia, mutta voivat vaihdella meissä aina sekunneista tunteihin. Sen sijaan mielialat kestävät tunteita kauemmin ja ne voidaan käsittää joskus jopa ihmisen perusmielialaksi. Mielialatkin voivat vaihdella aivan kuten lyhytkestoisemmatkin tunteet. Ihmisen perustunteita ovat viha, pelko, inho, ilo, suru ja hämmästys. Mielialoja voivat olla mm. onnellisuus, toiveikkuus, negatiivisuus, stressaantuneisuus, alakuloisuus ja toivottomuus. Sekä tunteet, että mielialat ovat monimutkaisia hermostollisia, neurologisia ja hormonaalisia reaktioita, jotka aiheuttavat kehossamme fyysisesti erilaisilta tuntuvia tuntemuksia. Tunteet ohjaavat hyvin paljon käyttäytymistämme. Tunteet eivät jää ihmiseen “päälle”, mutta mielialat voivat jäädä, sekä hyvässä että pahassa. Jos mielialavaihtelut taas ovat kovin nopeita, voidaan ihmisen todeta kärsivän mahdollisista mielialahäiriöistä, mutta tässä kirjoituksessa en mene niihin syvemmälle.

Kun minulta kysytään, “oletko onnellinen elämänmuutoksen jälkeen”, ajattelen, että oikeasti minulta halutaan kysyä, olenko nyt tyytyväisempi elämääni nyt, kuin olin ennen tekemiäni muutoksia? Eli, onko mielialani siis nykyisin parempi noin niin kuin pidemmässä aikajaksossa tarkasteltuna? Vastaukseni kysymykseen on kyllä, aivan ehdottomasti kyllä. Olen tyytyväisempi elämääni ja tunnen perusmielialanani onnellisuutta ja kiitollisuutta, ehkä hitusen myös toiveikkuudella höystettynä. Tapaan lisäksi työssäni paljon elämänmuutoksia tehneitä tai tekeviä ihmisiä, ja sanoisin, että kaikkien kohdalla on suurin piirtein näin: heidän mielialansa on parantunut muutosten myötä.

”Mielestäni yhteen tärkeään asiaan pitää kiinnittää tässä keskustelussa huomiota: Onnellisuuden mielialaa ei saa sekoittaa lyhytkestoisiin tunteisiin, jotka ovat nopeasti ohikiitävä endorfiinihetkiä. Onnellisuus ei tarkoita jatkuvaa iloisuutta.

Tyytyväisyys, eli onnellisuuden mielentila ei yleensä ilmaannu heti muutoksen hetkellä, mutta helpotuksen tunteita voi kokea heti, kun luopuu jostain mikä ei ole toiminut. Jossakin kohtaa se onnellisuuskin sieltä yleensä pilkistää. Onnellisuuden kokeminen johtuu mielestäni yleensä siitä, että hyviä muutoksia tehneet ihmiset oppivat tuntemaan paremmin todellisen minänsä ja hyväksymään sen, keitä he oikeasti ovat. He tekevät muutoksissaan arvovalintoja, jotka tukevat heidän sisäistä ääntänsä. Itsetuntemuksen ja hyväksynnän kasvaessa voi taas kuulla oman äänensä paremmin ja sen ansiosta on helpompaa tehdä itselleen jälleen hyviä ratkaisuja ja kokea niiden seurauksena tyytyväisyyttä elämässä. Positiivinen oravanpyörä.

Onnellisuudesta on kirjoitettu useita kirjoja, puolesta ja vastaan, tsemppaavia ja kyynisiä. Mielestäni yhteen tärkeään asiaan pitää kiinnittää tässä keskustelussa huomiota: Onnellisuuden mielialaa ei saa sekoittaa lyhytkestoisiin tunteisiin, jotka ovat nopeasti ohikiitävä endorfiinihetkiä. Onnellisuus ei tarkoita jatkuvaa iloisuutta. Ilo on tunne, jota koetaan hetki kerrallaan. Toki jotkut ihmiset tulkitaan jatkuvasti iloisiksi, mutta se ei välttämättä ole koko totuus aina. Se voi olla vain tulkinta.

Mitä elämänmuutos on?

Jos koemme jonkin tärkeän osa-alueen elämässämme merkityksettömäksi, olipa se sitten parisuhde, minäkuva tai työ, aiheuttaa se elämäämme näköalattomuutta ja turhautumista. Jatkuva turhautuminen syö merkityksellisyyden tunnetta elämästä ja ajaa ihmistä joko muutokseen tai turtumiseen. Tällainen elämäntilanne myös yleensä laskee mielialaa negatiivisen puolelle.

” Elämänmuutos tuottaa usein sen tapahtumahetkellä kipua, eikä siihen liity vain iloista mielialaa, ei todellakaan. Elämänmuutos on prosessi, johon kuuluu hyvin monenlaisia tunteita.”

Väittämäni siitä, että elämänmuutoksien jälkeen ihmiset ovat yleensä enemmän onnellisuuden mielialassa, pitää siis paikkansa sillä ehdolla, että käsitämme elämänmuutokseksi tapahtumat, joissa ihminen muuttaa elämäänsä omia arvojaan tukevaksi eli itselleen tuntuvasti merkityksellisemmäksi. Silti se lyhyt tai pitkä hetki, jolloin elämänmuutokseen sysäävä tapahtuma saa alkunsa, on usein niin rankka, ettei onnellisuudesta pääse aivan samalla hetkellä nauttimaan. Elämänmuutos tuottaa usein sen tapahtumahetkellä kipua, eikä siihen liity vain iloista mielialaa, ei todellakaan. Elämänmuutos on prosessi, johon kuuluu hyvin monenlaisia tunteita. Niistä voit lukea esimerkiksi blogini aikaisemmista teksteistä.

Elämänmuutos ei ole tapahtuma, jonka jälkeen mikään ei enää muutu. Elämä muuttuu koko ajan ja elämänmuutoksen jälkeen se muuttuu useasti jopa hieman helpommin, koska muutoksia ei tarvitse enää niin kovasti vastustaa. Aivomme “suojelevat” meitä vastustamalla muutoksia, mutta suurien muutosten jälkeen ne oppivat hiljalleen muutosmyönteisimmiksi. Kaikki muutokset eivät kuitenkaan ole elämänmuutoksia. Elämänmuutos on ennen kaikkea ihmisen sisällä tapahtuva asennemuutos jotain merkittävää asiaa kohtaan. Muutokset, jotka eivät muuta mitään itsessä tai tavassa suhtautua elämään, eivät ole elämänmuutoksia, vaan muutoksia. Nekin voivat olla suuria ja vaativia. Se mitä se merkittävä kenellekin tarkoittaa, tai mistä tapahtumasta se lähtee liikkeelle, on täysin yksilöllistä ja siihen en voi edes ottaa kantaa.

Koko tunnekirjo säilyy

woman-972244_1280Onnellisuus ei siis blokkaa mitään tunteita ihmismielestä ja kehosta. Ja välillä onnellinen mielialakin horjuu. Elämää ei voi kontrolloida, surua, kipua, turhautumista ja tuskaa ei voi välttää. Elämä on hauras ja meistä jokainen kokee sen. Myös negatiivisilla tunteilla on tärkeitä tehtäviä elämässämme. Niiden perimmäinen tarkoitus on suojella meitä vaaroilta, mutta valitettavan usein ne menevät nykymaailmaan suhteutettuina “överiksi”. Jos perusonnellisuus on mielentilana vastoinkäymissäkin taustalla, on valoa ja kiitollisuutta helpompi löytää hankalienkin elämänvaiheiden ja tunteiden aikana.

Maailmassa kerrotaan olevan ihmisiä, jotka ovat saavuttaneet sellaisen valaistumisen, että onnellisuus ja ilo on heissä lähestulkoon aina päälimmäisenä. Se vaatii ihmiseltä syvää omistautumista henkiselle kasvulle, tielle, jolla ei ole egolle tilaa. Nimittäin ego kärsii aina. Se on kuitenkin totta, että näiden “valaistuneidenkin” elämässä tapahtuu surullisia ja ikäviä asioita. Ero on siinä, että heidän reagoimisensa tunteisiin on muuttunut radikaalisti. He eivät ole enää niin reaktiivisia. Negatiivisiin tunteisiin samaistumisen sijaan me kaikki voimme tarkkailla itseämme ja tunteitamme ikään kuin sivusta ja hyväksyä sekä mielessämme että kehossamme tuntuvat tunteet hötkyilemättä liikaa. Kuulostaa helpolta, mutta vaatii paljon treenaamista. Tunnetreeniin suosittelen lämpimästi mindfulnessia 🙂

”Jos perusonnellisuus on mielentilana vastoinkäymissäkin taustalla, on valoa ja kiitollisuutta helpompi löytää hankalienkin elämänvaiheiden ja tunteiden aikana.”

Tässä kohtaa uskallan kuitenkin sanoa, että pelkkää onnea jahdatessa, menee elämä hukkaan. Aina kun jahtaamme jotain, annamme aivoillemme viestin, että tavoitetila ei ole tässä. Se tekee onnellisuudesta haastavaa, koska koko ajan pitäisi olla paremmin.

Elämänmuutoksia tehdään pääsääntöisesti siksi, että elämästä tulisi merkityksellistä itsellemme ja kokisimme sen kautta tuovamme enemmän hyvää myös maailmaan. Hyvän tekeminen aiheuttaa meissä onnellisuutta ja ilon tunteita. Tutkitusti ihminen, joka kokee voivansa antaa itsestään myös muille jotain hyvää, on huomattavasti onnellisempi kuin hän, joka keskittyy maksimoimaan omaa hyötyään.

Vastaan vihdoinkin kysymykseen: Tekeekö elämänmuutos onnelliseksi?

Koko tunnekirjomme siis säilyy meissä elämänmuutoksen jälkeenkin, mutta tunteet eivät enää tunnu niin kokonaisvaltaisilta. Kun tietoisuutemme tunteista kasvaa, on irtipäästäminen helpompaa. Siksi sanoisinkin, että itse elämänmuutos ei tee onnelliseksi, koska onni ei ole muutoksessa, vaan se on sinussa itsessäsi. Se on elämänasenne kun sen oivaltaa oikein. Elämänmuutos tekee parhaimmillaan todellisesta itsestäsi sinulle näkyvämmän ja hyväksyttävämmän. Se tekee huonoistakin hetkistä hitusen siedettävämpiä.

Valinta on sinun

Vaihtoehdot elää merkityksellistä ja tasapainoista elämään ovat olemassa ja ovat aina olleetkin olemassa. Ainoa sinua ja merkityksellisempää elämää erottava asia oletkin sinä itse, tai paremmin sanottuna egosi ja sen inhimillinen muutospelko. Kun löydät sisältäsi oman todellisen minäsi ja uskot merkityksellisen elämän olevan ulottuvillasi, on alkavaa muutosta enää vaikea pysäyttää.

Jätän sinulle viisi asiaa pohdittavaksesi liittyen onnellisen elämänasenteen löytämiseen:

  • mitkä ovat todelliset sisäiset elämänarvosi, nimeä viisi tärkeintä?
  • miten nämä arvot näkyvät nyt konkreettisesti elämässäsi?
  • mitkä asiat koet esteiksi toteuttaa sisäisiä arvojasi elämässäsi enemmän?
  • millaisia tekoja sinun pitäisi tehdä, että esteet vähenisivät elämässäsi?
  • mitä tunteita kokisit enemmän, jos voisit elää enemmän sisäisten elämänarvojesi mukaan?

Jos haluat luoda itsellesi suunnitelman merkityksellisemmän elämäsi luokse ja tutustua onnistuneen elämänmuutoksen 12 askeleeseen, tule viikonloppukurssilleni Helsingin Lauttasaareen 19.-20.11.2017.
Lisätietoja luennoistani ja kursseista löydät: http://www.liekkicoaching.fi/ajankohtaista

1171

Mirva Mäki-Petäjän kuva ©amberla.fi

Voi ihanasti ja kuuntele omaa sisäistä ääntäsi.

Liekki blogi keskittyy mielenharjoittamiseen valmennuksellisten teemojen ja ajankohtaisten asioiden kautta.

Mirva Mäki-Petäjä on Liekki Coaching Oy:n omistaja ja yrittäjä, esikoiskirjailija, mentaalivalmentaja, LCF Life Coach®, Neuro Coach ja Mindfulness Coach.

 

 

 

EtukansiElämänmuutos – 11 tositarinaa ihmisistä käännekohdissa -kirja ilmestyi 10.8.2016

Tilaa kirja:
Adlibris tästä.
Suomalainen tästä.

Vieraskynästä: Välitilinpäätökseni by Erja Järvelä

Elämänmuutos – 11 tositarinaa ihmisistä käännekohdissa –kirjassamme on myös Erja Järvelän tarina. Hänen tarinansa on useille naisille tuttu. Erja oli ennen se reipas tyttö, joka selvisi yksin aivan kaikesta. Hän ei ajatellut, että voisi pyytää apua tai tehdä elämällään jotain aivan muuta, kuin mitä toiset häneltä odottivat. Erja tuli tarinassaan pisteeseen, jossa kaikki vanha sai mennä, myös juristin työ. Hänen uudesta elämästään tuli varsin erilainen ja tänä päivänä hän työskentelee kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin valmentajana.

Erja kirjoitti vieraskynänä Liekki Blogiin omasta välitilinpäätöksestään.

Kiitos Erja ❤

Mirva

Välitilinpäätökseni by Erja Järvelä

erja-jarvelaJoskus elämässä on tarve tehdä tilinpäätös asioille, jotka ovat olleet ja menneet. Tarinoille, joilla olemme määrittäneet itseämme, ympäristöämme ja läheisiämme. Ajatuksille, jotka eivät ole vahvistavia tai rakkaudellisia. Tunteille, joista voi päästää irti ihan kokonaan.

Sain tehdä täydellisen välitilinpäätöksen 50-vuotisjuhlani kynnyksellä, kun Mirva ja Ville hakivat sopivia ihmisiä elämänmuutos-kirjaansa. Olin käynyt siihen astisen elämäni tarinaa jo aika monelta kantilta läpi, löytänyt kipupisteitä ja parantanut niitä. Siksi minusta tuntuikin luontevalta jakaa se kirjassa, kokonaisena, loogisena jatkumona ja antaa sille viimein piste. Lopullisesti.

Toivon sydämestäni, etten loukkaa ketään tarinallani. Se on kuitenkin vain minun tarinani, minun kannaltani nähtynä, omien kasvukipujeni kautta kerrottuna. En usko loukkaavani, koska tänä päivänä koen, että kaikki ympyrät ovat sulkeutuneet. Minun on helppoa hengittää ja elää menneisyyteni kanssa, joka on sopivasti läsnä tänäkin päivänä, vaivaamatta lainkaan.

Kultainen kirja

”Kultainen kirja on se, minkä me itse itsellemme kirjoitamme, alusta loppuun, sivu sivulta. Vaikuttaen itse omaan elämäämme aktiivisesti.”

Andien alkuperäiskansojen ajatusmaailmassa kaikilla ihmisillä on niin kutsutut hopeinen ja kultainen kirja. Ne ovat elämämme kirjoja. Hopeinen kirja on se, johon synnymme, ja johon meidän elämäntarinamme on jollain tavalla valmiiksi kudottu, erilaisin säikein. Voimme taaplata sitä tyytyväisenä ja ihmetellä, miksi meille sattuu aina samantyyppisiä asioita. Miksi meitä koetellaan aina tietynlaisilla vaikeuksilla. Voimme jopa kokea olevamme uhreja elämässämme niin, että emme osaa todella edes kosketta sitä, omaa elämäämme. Vaikuttamisen sijaan me ulkoistamme itsemme niistä haasteista, joita meille tarjotaan selvitettäviksi oman itsemme kanssa.

Kultainen kirja on se, minkä me itse itsellemme kirjoitamme, alusta loppuun, sivu sivulta. Vaikuttaen itse omaan elämäämme aktiivisesti. Elämänmuutos-kirjan ilmestymisen jälkeen, minut valtasi tunne, että nyt on minun aikani alkaa kirjoittaa omaa kultaista  kirjaani. Pohjatyö on nyt tehty ja hopeinen kirja on juonineen ja karmoineen jollakin tavalla suljettu Elämänmuutos-kirjan kansiin.

Nyt on tullut aikani nauttia siitä toisesta puolesta elämääni, toteuttaa itseäni puhdistetulta pöydältä ja luoda uudet tarinat, onnelliset loput ja unelmat näkyviksi. Kirjoitan nyt kultaista kirjaani, luoden vahvan tahtotilan elämäni suunnasta, ja nähtäväksi jää mitä tapahtuu yhteistyössä universumin kanssa.

erjan-merikuvaEn osaa kuvitella juurikaan konkreettisempaa tapaa päästää vanhasta irti, kuin mitä minun kohdallani on tässä käynyt. Olen onnellinen, että sain kertoa tarinani kirjaan. Enkä usko, että se oli sattumaa.

Toivon, että tarinani voisi rohkaista ihmisiä, jotka painivat samantyyppisten asioiden kanssa, kuin minä aikoinani.

Itselleni onni on tässä ja nyt.

Golden book, you are on!
❤ Erja


Liekki blogi keskittyy mielenharjoittamiseen valmennuksellisten teemojen ja ajankohtaisten asioiden kautta.

Mirva Mäki-Petäjä on Liekki Coaching Oy:n omistaja ja yrittäjä, esikoiskirjailija, mentaalivalmentaja, LCF Life Coach®, Neuro Coach ja Mindfulness Coach.

EtukansiElämänmuutos – 11 tositarinaa ihmisistä käännekohdissa -kirja julkaistiin 10.8.
Tilaa kirja:

Adlibris tästä.

Suomalainen tästä.

Booky tästä.

 

 

 

 

Onko elämänmuutos itsekästä?

shutterstock_249469894Kirjamme Elämänmuutos – 11 tositarinaa ihmisistä käännekohdissa ilmestyi 10.8. Kirjaan liittyen olen käynyt medioissa keskustelemassa aiheesta. Keskustelu on ollut hyvää ja on mielenkiintoista kuulla, mitä ihmiset pohtivat eniten elämänmuutoksissa ja millaisia kysymyksiä esitetään. Mielenkiintoista on tietysti myös kuunnella miten niihin tulee itse milloinkin vastattua 🙂 Nostan seuraavaksi blogissani muutaman suositun kysymyksen esille ja avaan niitä vähän enemmän.

Usein kysytään, onko elämänmuutoksen tekeminen itsekästä? Vastaukseni perusteluineen kuuluu näin: Ei, elämänmuutos ei ole itsekästä, mutta se voi alussa näyttää toisista ihmisistä siltä.

Ja sitten niitä perusteluja

Me emme kukaan tiedä miten toinen ihminen kokee elämänsä. Tiedämme toki jotain hänen historiastaan ja tunteistaan, mutta tiedonjyväsistäkin huolimatta, on kokonaisuuden hahmottaminen ja toisen saappaissa seisominen meille silkkaa arvaamista. Pystymme katsomaan maailmaa ainoastaan oman käsityksemme kautta (ja tämä on neurotieteellinen fakta), vaikka tarkoituksemme olisikin pyhä, eli täysi ymmärrys ja eläytyminen toisen asemaan. Elämänmuutos näyttäytyy joskus ulkopuolelle itsekkyytenä, koska käsitys siitä on toisilla usein hyvin sirpaleinen tai jopa väärä.

Jos tarkastelemme itsekkyys-kysymystä myös peilaten ympäristöä, kumpi on itsekkäämpää?:

  • Muuttaa omaa elämäänsä ja toimintaansa niin, että voi olla aidosti tyytyväisempi ja kokea enemmän tasapainon ja merkityksellisyyden tunteita elämässään?

vai…

  • Pyytää toista jättämään tärkeä muutos tekemättä, ja jäämään entiselleen, koska se olisi pyytäjälle itselleen helpompaa (monesta eri syystä) tai koska hän itse pelkää kyseistä muutosta omassa elämässään?

Jos elämänmuutoksesta haaveileva haluaa terveemmät elämäntavat ja aloittaa siihen tähtäävän kuntoilun ja jättää taakseen paheensa, onko hän itsekäs? Vai onko itsekäs kenties hänen puolisonsa, joka tuntee syyllisyyttä, koska ei itse halua muuttua ja estää toistakin muuttumasta valittamalla tai pelottelemalla toista muutoksesta? Ketä se palvelee, jos muutosta kaipaava jättää unelmansa toteuttamatta toisen vuoksi ja kuka on silloin itsekäs? Valitettavan usein tällaisen tapauksen lopputuloksena on kaksi tyytymätöntä, joista toinen tuntee syyllisyyttä ja toinen on marttyyri. Ja niin hassulta kuin se kuulostaakin, siitä marttyyristäkin tulee usein itsekäs, joka on kiintynyt omaan surkeuteensa.

Ja sama on työn kanssa. Onko työpaikkaa vaihtava ihminen itsekäs, jos hän haluaa muutoksen, jotta voisi toimia elämässään enemmän omilla vahvuusalueillaan ja ehkä intohimonsa parissa? Vai onko se hänen kaverinsa, joka pelottelee ja vähättelee toisen unelmia ja muutostarvetta, koska ei itse koe tyytymättömyyttä tai toisen muutos aiheuttaa hänelle itselleen tietoisuutta omasta epämukavuudestaan ja tarpeestaan harkita omaa uraansa? Kuka voittaa, jos ihminen jää työhön, josta ei pidä?

Jos tarkastelemme muutoksessa myös muiden toimintaa, huomaamme miten usein ympäristö haluaa estää ihmistä muuttumasta omista moninaisista syistään. Se on täysin inhimillistä, koska toisenkin muutoksessa koetaan epävarmuutta ja pelkoa, jos se liippaa jotenkin omaa elämäämme. Olemme laumaeläimiä ja miellyttämisen paineet kasvavat joskus hyvinkin suuriksi. Silloin jäämme usein paikoillemme, koska yksin ja ilman tukea muutos on meille hyvin paljon vaikeampaa.

Toki elämänmuutos voi mennä alussa ”överiksi”. Niin käy monelle. Väittäisin kuitenkin, että ylilyönnit johtuvat usein juurikin siitä vastustuksesta, jota muuttuja voi joutua kohtaamaan ympäristössään. Mitä enemmän ympäristö vastustaa sisimmässään muutokseen motivoitunutta ihmistä, sitä enemmän hän haluaa tehdä muutoksesta itselleen näkyvää, jotta hän pysyy suunnitelmassaan. Ylilyönnit ovat silloin enemmän kuin todennäköisiä. Tällöin tarvitaan sitä tärkeää anteeksiantoa ja itsemyötätuntoa, jotka auttavat ihmistä toipumaan. Näistä ylilyönneistäkin palaudutaan kuitenkin onneksi yleensä sille hyvälle kohtuuden polulle.

Rauhassa tehty elämänmuutos vaatii valmistautumista. Sen lisäksi sitä auttaa ympäristön tuki, puolison tsemppaus, ystävän kannustus ja työyhteisön joustavuus, koska muutos tuo mukanaan myllerrystä. Jokin vanha korvataan jollakin uudella ja se riipaisee aina. Riipaisemisen tunteita taas selittävät monenlaiset normaalit aivoissamme tapahtuvat neurologiset ilmiöt, joita muutoksessa tapahtuu.

Yleensä elämänmuutoksen taustalla on perimmäisenä tarve elää merkityksellistä ja parempaa elämää ja löytää näin tapa ja voimavarat tuoda tähän maailmaan oma panoksensa, joka on jotain hyvää ja arvokasta. Harvemmin ihmiset haluavat ideologioissaan tuhota lajilleen tyypillistä yhteenkuuluvuuden tunnetta ja lauman hyvinvointia.

Oikeasti itsekkäitä elämänmuutoksia on toki myös olemassa, koska on olemassa myös hyvin itsekkäitä ihmisiä. Niiden kohdalla puhutaan kuitenkin sellaisista muutoksista, joita en laskisi niihin elämänmuutoksiin, joissa tapahtuu myös ihmisen henkistä kasvua ja kokonaisvaltaista eheytymistä. Ja ihan pienenä knoppitietona: Psykopaattien osuuden arvioidaan (tutkimuksesta riippuen) olevan koko ihmiskunnassa 2-5%, joten aivan kaikki eivät tavoittele elämässään terveitä ja myös toisia kunnioittavia tapoja elää.

ikkuna

Mirvan kuva ©sofiaamberla

Lopuksi vielä pari kysymystä pohdittavaksi:

Jos toisen tai oma elämänmuutoksesi tuntuu itsekkäältä, millä aikajänteellä tarkastelet muutoksen tavoitteita ja vaikutuksia?

Kenen elämää me voimme elää ja kuka siitä on vastuussa?

Seuraavaksi pohdin jotain toista elämänmuutoksissa puhuttavaa kysymystä, vinkkejä otetaan vastaan 🙂

Ihanaa viikonloppua,

Mirva

 

 

Liekki blogi keskittyy mielenharjoittamiseen valmennuksellisten teemojen ja ajankohtaisten asioiden kautta.

Mirva Mäki-Petäjä on Liekki Coaching Oy:n omistaja ja yrittäjä, esikoiskirjailija, mentaalivalmentaja, LCF Life Coach®, Neuro Coach ja Mindfulness Coach.

EtukansiElämänmuutos – 11 tositarinaa ihmisistä käännekohdissa -kirja julkaistiin 10.8.
Tilaa kirja:

Adlibris tästä.

Suomalainen tästä.

 

11 ASIAA, JOTKA AUTTAVAT SINUA OLEMAAN OMALLA PUOLELLASI

Olen usein huomannut sanovani valmennussession päätteeksi asiakkaalleni ”Muista olla omalla puolellasi”. Valmistellessani Onnistunut elämänmuutos –kesäleirini materiaaleja päätin kirjoittaa tuon ohjeen auki. Tässäpä siis 11 kohtaa siitä, mitä omalla puolella oleminen tarkoittaa.

1. OLE TIETOINEN OMAN MIELESI KRIITIKOSTA

Mirva Mäki-Petäjä Peili

Mirvan kuva ©sofiaamberla

Meillä on taipumus ajatella, ja joskus jopa puhua, kriittisesti tai rumasti itsestämme. Kriittinen ääni meissä heijastuu peloistamme ja uskomuksistamme ja ylläpitää ajatuksia, joilla on yleensä hyvin vähän tekemistä totuuden kanssa, jos ollenkaan. Ylikriittisen äänen muuttaminen mielessämme vaatii meiltä ajatustemme tiedostamista ja niiden tietoista kyseenalaistamista sekä hyvyytemme todellista kohtaamista.

Kohtaa sisäinen kriitikkosi tarkkailemalla ajatuksiasi ja puuttumalla niihin, kun havaitset negatiivisen äänen: ”Höpsis, tuo ei ole totta”, ”Tämä on vain mielikuvitustani ja pelkoa”, ”Tuo on vain uskomus, jonka minä muutan”, ”Hah hah, selitä vaan, en välitä”…

Ole tietoinen miten puhut itsellesi, koska sinä kuuntelet ja ajatuksesi konkretisoituvat usein elämääsi. Ole myötätuntoinen itseäsi kohtaan ja harjoittele itsesi kannustamista ja kiittämistä.

2. TIEDÄ, ETTÄ SINÄ ET OLE AJATUKSESI JA TUNTEESI

Minuutesi tai mielesi ei ole yhtä kuin aivosi, ajatuksesi tai tunteesi. Minuus on jotain suurempaa ja korkeampaa, jota edes tiedemiehet eivät ole pystyneet kovin menestyksekkäästi määrittämään. Mieli on suurempi ja vahvempi kuin aivosi, ajatuksesi, tunteesi tai toimintasi. Sinä voit asettua omien ajatustesi yläpuolelle tarkkailijana. Mielen voimalla voi esimerkiksi pakottaa aivot vapautumaan fobioista. Tarkoitus ei kuitenkaan ole hiljentää negatiivisia ajatuksia ja tunteita väkisin, vaan tiedostaa ne. Ne ovat tärkeitä merkkejä sinulle siitä, mitä sinun on työstettävä, mutta älä kuvittele että ne ovat sinä.

Erota tunteeseen samaistuminen ja sen kokeminen toisistaan:

EI NÄIN: Minä olen ahdistunut
VAAN NÄIN: Tämä asia tuntuu minussa ahdistavalta.

EI NÄIN: Kaikki on huonosti
VAAN NÄIN: Minusta tuntuu nyt siltä, kuin kaikki olisi huonosti.

 3. MUISTA, ETTÄ KAIKKI TUNTEET MENEVÄT OHI

Kun annamme tunteillemme vallan, me näemme elämämme niiden läpi. Se vääristää totuutta silmissämme. Ei ole olemassa tunnetta, joka jäisi meihin ikuisesti. Kaikki menee ohi. Jotkut negatiiviset ja toistuvat tunteet vaativat tietysti huomiota ja työstämistä. Tunteiden nimeäminen helpottaa niiden kokemista ja irtipäästämistä. Tunteiden kieltäminen sen sijaan on myrkkyä, koska se mitä juokset pakoon, vahvistuu sinussa. Älä siis kiellä negatiivisiakaan tunteitasi vaan kohtaa ne rauhassa. Tunteiden kieltäminen tuottaa aivoille tuskaa, mikä on tarpeetonta kärsimystä jo muutenkin ikävän tunteen lisäksi.

IMG_92124. MUISTA, ETTÄ OLET ARVOKAS JA AINUTLAATUINEN

Ihminen on laumaeläin ja suunniteltu hakemaan toisten hyväksyntää. Se oli luolamiehen aivoille jopa hengissä pysymisen ehto. Miellyttäminen voi kuitenkin mennä överiksi. Omien tarpeiden ja ajatusten tallominen muita miellyttääksemme ei ole terveellistä kenellekään. Se ruokkii sisäisen kriitikkomme negaatioita. Luomme itsestämme miellyttämällä kuvan, joka ei ole totta. Voimme kuvitella olevamme jotenkin vähempiarvoisia, vaikka ajatus on ainoastaan liian miellyttämisen aiheuttamaa harhaa mielessämme. Tarpeeton miellyttäminen ja mielistely vääristää ihmissuhteitamme ja aiheuttaa kaikille loppupeleissä turhaa kärsimystä. Opettele siis sanomaan EI ja seisomaan omien mielipiteidesi takana.

5. EROTA OMAT JA TOISTEN TUNTEET

Empatia on tärkeää ja sitä voi jopa harjoittaa tehokkaasti. Empatiaa ei kuitenkaan pidä sekoittaa toisten tunteiden imemiseen. Joskus toisten ihmisten ongelmat ja raskaat tunteet voivat sekoittua omiimme. On hyvä erottaa mikä tunne on omamme ja mikä taas on samaistumisen ja yliempatian kautta meihin tarttunut toisen ihmisen tunne. Jos ystäväsi on epätoivoinen, sinun tehtäväsi on kuunnella, olla läsnä ja tukea häntä. Sinä et voi kuitenkaan elää tapahtumia hänen puolestaan. Jos menet mukaan hänen tunteeseen et pysty auttamaan ystävääsi. Sen sijaan se, että olet omien voimavarojesi rajoissa hänelle rakentava tuki ja peili ulkomaailmaan, auttaa häntä auttamaan itseään.

Muista, että kärsivän ihmisen tunteita ei saa väheksyä – ne pitää tunnistaa ja hyväksyä. Tunnustamalla myös negatiiviset tunteet, ihminen kokee saavansa ymmärrystä ja tukea ja voi näin alkaa auttamaan itseään.

EI NÄIN: Ethän sinä nyt voi tuosta suuttua!
VAAN NÄIN: Ymmärrän että tuo asia aiheuttaa sinussa suuttumuksen tunnetta, mutta miten voisit nyt päästä tästä eteenpäin.

EI NÄIN: Et voi olla väsynyt, kun nukuit juuri 10 tuntia!
VAAN NÄIN: Sinua siis väsyttää edelleen. Mikä piristäisi oloasi nyt?

6. MEDITOI

Harjoittamalla meditaatiota tai mindfulnessia, voit harjoittaa kaikkia edellä mainittua viittä kohtaa ja oman mielesi hallintaa. Mindfulness kehittää uusien synapsien syntymistä aivoissasi ja helpottaa positiivisten ratkaisujen löytymistä. Se ohjaa aivoja näkemään ongelmien taakse ja helpottaa näin ajatuksiemme tarkkailua merkittävästi. Aina kun huomaat mielesi harhailevan ja palautat sen takaisin läsnäolon tilaan ja hengitykseesi, kehität aivojasi.

Kehomeditaatio

Mirvan kuva ©sofiaamberla

Muista, että meditaatiota pitää harjoittaa, sitä ei voi oppia vain kirjoista. Aivojen pitää treenata käytännössä irtipäästämistä ja tarkkailijan asemaa. Voit hyvin aloittaa viiden minuutin harjoituksella päivässä ja lisätä aikaa hiljalleen, omaan rytmiisi sopivaksi. Välillä meditoiminen ja mindfulness tulevat tuntumaan sinusta tylsältä ja merkityksettömältä. Se on normaalia ja menee ohi. Aivojen tehtävä on vastustaa mielemme muutoksia ja kyseenalaistaa eri tavalla tekemisen hyötyjä sekä pitää meidät kiireisinä. Kun aivosi alkavat vastustaa, tiedät olevasi jo positiivisen muutoksen tiellä.

7. TEE PÄÄTÖKSIÄ

Aivot vastustavat pakotettua tekemistä. Tee päätös tehdä tarpeellinen, niin sinun ei tarvitse kamppailla pakon kanssa niin paljon. Päätöksen tekeminen vaikeastakin asiasta auttaa tutkitusti suoriutumaan paremmin haasteista, jopa kymmenillä prosenteilla. Kaiken lisäksi todennäköisyys tavoitteen saavuttamisesta nousee merkittävästi, kun päätät tehdä ne asiat, joita sinun on tehtävä.

Esimerkki:
Haluat laihtua ja tiedät sen vaativan sinulta pitkäkestoisesti urheilua ja terveellisen ruokavalion noudattamista. Jos nuo toimet ovat sinulle epämieluisia ja pakotat itsesi kuntosalille tai lenkille, aivosi vastustavat. Jos teet itsellesi hyvän salaatin, mutta syöt sitä pakolla ja pihviä tai suklaata ajatellen, aivosi saavat sinusta niskalenkin helpommin ja sorrut.

Kun päätät urheilla ja syödä terveellisesti ohjelmasi mukaan, todennäköisyytesi onnistua muutoksessasi on paljon korkeampi kuin ilman päätöstä. Vapautat näin aivojesi vastustamiseen käyttämän ajan ja energian itse tekemiseen.

Jos epäonnistut ja sorrut päätöksestäsi, harjoita pettymyksesi yli pääsemistä ja annan itsellesi anteeksi, jotta voit jatkaa hyvällä tielläsi. Ihmiset tekevät virheitä, se on täysin luonnollista.

8. KESKITY LUOVUUTEEN REAKTIIVISUUDEN SIJAAN

Opettele tunnistamaan ajatustesi seuraukset. Usein lopputulema on seurausta totutusta ja alitajuisesta ajatus – tunne – toiminta – lopputulos –kaavastamme. Me toistamme haitallisia toimintamallejamme tiedostamatta mielessämme. Kun lähdemme reagoimaan tunteisiin autopilotilla, emme toimi tilanteessa luovasti.

Kun harjoitamme meditoimista, opimme myös ”ottamaan aikaa” ajatus – tunne — > toiminta – lopputulos -malliimme. Tiedostamalla voimme keskeyttää haitallisen kaavan toistamisen päässämme ajoissa. Tämä kyky vahvistuu meissä ainoastaan harjoittamalla, joten ole itseäsi kohtaan kärsivällinen. Se, että havaitset jälkikäteen toimintaasi johtaneet vaiheet on jo valtavan suuri askel harjoittamisessa. Joskus tulee se päivä, jolloin tajuat jo ennen kuin lähdet reagoimaan, mitä oletkaan tekemässä.

flower-22656_19209. ANNA ANTEEKSI ITSELLESI JA MUILLE

Kaikki tekevät virheitä ja epäonnistuvat välillä. Ei ole ihmistä, joka ei epäonnistuisi tai tuottaisi pettymyksiä. Ne kuuluvat ihmisen elämään ja ovat tärkeitä etappeja oppimisen kannalta.

Ymmärrä, että anteeksiantaminen ei ole sama asia kuin vääryyksien oikeuttaminen. Jotkin asiat tapahtuivat ja olivat väärin, mutta niiden aiheuttamien ikävien tunteiden läpi käyminen kerta toisen jälkeen vahingoittaa vain sitä, joka niitä ajattelee. Päästä irti menneistä, opi niistä ja anna anteeksi. Se on lahja sinulle itsellesi. Tapahtumissa roikkuminen vie voimasi ja estää pahimmillaan sinua menemästä eteenpäin.

Anna anteeksi myös itsellesi! Jos rankaiset itseäsi menneistä ja muistelet tekemiäsi virheitä, jäät junnaamaan oravanpyörään. Jos teit toiselle väärin, voit pyytää anteeksi tai yrittää hyvittää tekosi. Muista kuitenkin, että hänen suhtautuminen anteeksipyyntöösi ei määrittele sitä, voitko sinä antaa itsellesi anteeksi. Kaiken voi antaa anteeksi. Se ei tee teoistasi tekemättömiä tai oikeita, mutta niiden märehtiminen ei myöskään auta sinua mitenkään. Jos jäät kiinni menneisiin, ruokit vain lisää heikkoja valintoja elämässäsi.

10.OLE KIITOLLINEN SIITÄ MITÄ ON

Kun harjoitat kiitollisuutta mielessäsi, opetat mieltäsi näkemään enemmän hyvää ympärilläsi. Kiitollisuusharjoitukset ovat todistetusti hyödyllisiä hyvinvoinnillemme. Kun ajattelet kiitollisuutta, vaikka se olisikin vaikeaa, elimistösi erittää dopamiinia ja serotoniinia. Ne ovat luonnon omia depressiolääkkeitä. Hyvän etsiminen harjoittaa meitä näkemään lisää hyvää. Aivosi solmivat uusia ja positiivisia hermoratayhteyksiä ja näkökulmasi elämään muuttuu vähitellen. Muista, että aivot näkevät vain sen, mitä ne uskovat, joten sinun täytyy ottaa vastuu siitä, mitä syötät aivoillesi.

 11. PYSY EROSSA NEGATIIVISISTA IHMISISTÄ

Pysy erossa negatiivisista ihmisistä. Tai jos et voi pysyä heistä täysin erossa (he ovat vaikka lähisukuasi), vähennä kanssakäymistä ja pyri pysymään tietoisena omista ajatuksistasi heidän seurassaan. Negatiivisuus tarttuu konkreettisesti aivoissa. Kun olet samassa tilassa negatiivisen ihmisen kanssa, hänen sanansa, äänenpainonsa ja kehonkielensä välittävät aivoillesi informaatiota ja energiaa hänen tunteestaan. Peilineuronisi aivoissasi alkavat imitoimaan negatiivisen ihmisen tunnetta ja rakentavat kaikesta informaatiosta oman vastineen. Yhtäkkiä voit tuntea olosi ikäväksi, jos et ole tietoinen siitä, miten tuon ihmisen energia vaikuttaa sinuun.

Tätä minä tarkoitan ”omalla puolella olemisella”, noin suurin piirtein 😉

Ihanaa kesää

Mirva

mentaalivalmentaja, life coach, neurocoach, valmentaja mirva mäki-petäjäLiekki blogi keskittyy mielenharjoittamiseen valmennuksellisten teemojen ja ajankohtaisten asioiden kautta.

Mirva Mäki-Petäjä on Liekki Coaching Oy:n omistaja ja yrittäjä, mentaalivalmentaja, LCF Life Coach®, neuro coach, esikoiskirjailija ja Mindfulness CFM® -opiskelija.

Elämänmuutos – 11 tositarinaa ihmisistä käännekohdissa -kirjan uusi julkaisupäivämäärä on 10.8. Voit tilata kirjan jo ennakkoon tästä.

 

Hiljaisuuden retriitti Villa Mandalassa

Miltä sinusta tuntuisi olla kaksi päivää täysin hiljaa, koskematta ketään, katsomatta silmiin, ilman älyvempaimia, kirjoittamista tai lukemista, vain oman itsesi kanssa, omaa mieltäsi tarkkaillen? Uskotko, että kokisit hiljaisuuden hemmottelevana hyvinvointilomana vai jonain ihan päinvastaisena? Et tiedä ennen kuin kokeilet.

KylttiOlin viime viikolla reilut kaksi päivää kestävässä hiljaisuuden retriitissä Villa Mandalassa Loviisassa. Retriitti kuuluu Mindfulness CFM® -koulutukseen. Nyt, muutama päivä retriitin jälkeen, nousee yksi kysymys toistuvasti mieleeni: Milloin pääsen uudestaan retriittiin?

Minä olen luonteeltani kohtuullisen puhelias tyyppi. Toki vanhetessani sanomiseni määrä on onneksi vähentynyt. Usea kuvailee minua ekstrovertiksi ja iloiseksi ihmiseksi. Olen sosiaalinen ja helposti lähestyttävä. Sisäisesti olen silti selkeästi introvertti ja oman tilan tarpeeni on kohtuullisen suuri. Sosiaalisten tilanteiden jälkeen olen usein hyvin väsynyt. Useista piirteistäni päätellen, voisinkin määritellä itseni marginaaliseen ulospäinsuuntautuneiden erityisherkkien ryhmään. Hiljaa oleminen on, vastoin useiden aavistuksia, minulle helppoa ja nykyisin yksinyrittäjänä välillä erittäin arkipäiväistä.

Elän tällä hetkellä kuitenkin niitä kuuluisia ruuhkavuosia, jolloin oman tilan ottaminen on suhteellisen hankalaa. Ruuhkavuosiinhan kuluu usein pienet lapset, paljon töitä ja harrastuksia, sitä kuuluisaa metatyötä ja yleensä kiireisen ja vastuullisen yhteiskunnallisen osan täyttämistä. Paitsi, että minä tavallaan lopetin kaksi vuotta sitten tuossa kuuluisassa oravanpyörässä juoksemisen. En tietystikään hypännyt yhteiskunnan ulkopuolelle, mutta pysähdyin tietoisesti ja opettelin automaattisen suorittamisen vähentämistä ja uuden tavan elää.

Tämä hiljaisuuden retriitti oli minulle lajissaan ensimmäinen ja odotin sitä kuin lapsi jouluaattoa – sillä saisin vihdoinkin sitä omaa tilaa. Retriittiin valmistautuessani huomasin, että suorittamisen kanssa on kuitenkin vielä paljon tekemistä. Pakkasin liikaa vaatteita, koska eihän Suomen kesässä voi olla varma, paistaako aurinko vai tuleeko pikku pakkanen. Minä olin varautunut ”kaikkeen”, vaikkei siihen voikaan varautua. Jonkinlaista turvan illuusiota on pakkaamisessani kuitenkin havaittavissa.

Ladon ovi Retriitissä me valitsimme olla täysin ja ainoastaan oman itsemme kanssa, tarkkaillen mieltä ja kehoamme. Olimme tietoisesti valinneet tuon mahdollisuuden olla eristyksissä ruuhkavuosista, velvollisuuksista ja kiireestä – tilan, jossa kukaan ei voisi vaatia meiltä mitään – emme toivottavasti edes me itse.

 

Tämä hiljaisuuden retriitti oli minulle lajissaan ensimmäinen ja odotin sitä kuin lapsi jouluaattoa – sillä saisin vihdoinkin sitä omaa tilaa.

Harjoitimme retriitissä mindfulnessia, eli hyväksyvää, tietoista läsnäoloa sellaisessa rauhassa, jota tässä maailmassa harvemmin saa koskettaa. Hiekkatien päässä, visuaalisen ja tuoksuvan luonnon keskellä, metsän ja pellon ympäröiminä, kauniin sekä taidolla vanhaa rakentamistapaa kunnioittavan Villan ja muiden tunnelmallisten rakennusten sylissä. Hiljaisuuden keskellä, jota säesti vain ohjaajamme meditaatio-opasteet, satunnaiset äänet keittiöstä, raju kesämyrskyn vinkuna sekä pääskysten viserrys ja kukon kiekuminen kaukana pellon takana, tuulen laannuttua. Välillä hiljaisuus oikein kumisi korvissa.

Jos mindfulness on sinulle hieman uudempia asia, kerron siitä muutamia perusasioita. Mindfulness on eräänlaista tunteen ja kehon yhteyden harjoittamista. Sen juuret ovat zen-buddhalaisuudessa, mutta itse mindfulness ei ole mitään uskonnollista eikä ismi. Se on rentoutus- ja stressinhallintajärjestelmä. Se on eräänlaista meditoimista, mutta erona meditaatioon siinä ei pyritä tyhjentämään mieltä, vaan huomaamaan mitä juuri tässä hetkessä minussa tapahtuu ja päässäni liikkuu, arvioimatta tai arvostelematta mitään.

MindfulnessMindfulnessin harjoittamisen peruspilarit ovat

Arvostelemattomuus

Mielellämme on taipumus arvottaa kokemuksiaan. Kokemuksemme ovat mielellemme joko hyviä, huonoja tai samantekeviä. Arvostelemattomuus tarkoittaa sitä, että me tulemme tietoiseksi mielemme arvottamisesta. Arvottamista ei ole tarkoitus lopettaa, koska se ei ole mahdollista. Tärkeää on vain havainnoida miten mielemme arvostelee automaattisesti ”tämä on tylsää”, ”tämä on kivaa” tai ”asentoni on hankala”. Tietoisuus mielemme arvottamisesta on silmiä avaavaa.

Kärsivällisyys

Havaintomme nykyhetkestä hautautuvat usein ajatustemme alle. Ajattelemme menneisyyttä tai tulevaisuutta ja arvotamme niitäkin mielessämme. Kärsivällisyydellä tarkoitetaan mielen vaeltamisen tiedostavaa hyväksymistä, koska se on mielen luonne. Vaikka me emme voi pysäyttää mieltämme harhailemasta, me voimme hyväksyä ajatukset sellaisina kuin ne tulevat, ja luottaa, että niillä kaikilla on tarkoitus omassa kasvussamme. Perhosen kuoriutumistakaan ei voi kiirehtiä, kotilo aukeaa ajallaan.

Aloittelijan mielentila

Me luulemme usein tietävämme jo ajatuksemme ja sen miten asiat ovat. Kuvittelemme, että olemme kokeneet jotain samaa jo ennenkin. Se ei ole totta. Kaikki hetket ja kokemukset tulevat meille aina ensimmäistä kertaa. Vaikka olemme tehneet saman harjoituksen ennenkin, nähneet tutun ihmisen ennenkin tai pilvien purjehtivan taivaalla, me emme ole tosiasiassa nähneet tai kokeneet tuota samaa hetkeä tai näkyä koskaan aikaisemmin. Kaikki hetket ovat ainutkertaisia ja erilaisia. Me vain näemme kaiken muistojemme ja asenteidemme kautta, emmekä niin, kuin ne sillä hetkellä todellisuudessa ovat. Aloittelijan mielentilaa harjoittaessamme me harjoitamme kohtaamaan aistimuksia sellaisina kuin ne sillä hetkellä ovat, ilman oman kaikkitietävän mielemme ohjausta.

Luottamus

Itseen, omaan viisauteen ja hyvyyteen luottaminen on tärkeää mindfulnessin harjoittamisessa. Me kyseenalaistamme usein tunteitamme tai ajatuksiamme asioista, koska jokin toinen ihmisryhmä tai yleinen käsitys asiasta poikkeaa omastamme. Meidän tulisi luottaa siihen, että kaikki tunteemme ovat sillä hetkellä tärkeitä viestejä. Me emme voi tulla kenenkään toisen kaltaiseksi, vaan ainoastaan enemmän syvimmän itsemme kaltaiseksi. Joten luottamus itseemme ja siihen, että oma kokemuksemme on siinä hetkessä oikein, on hyvä. Kukaan opettaja tai meditaatioguru ei voi olla sinä, etkä sinä hän, joten ainoa ja viisain opettajasi voit olla vain sinä itse. Luota ja uskalla kuunnella itseäsi.

Yrittämisestä luopuminen

Ihmisen elämään kuuluu onnistumisen yrittäminen niin suuressa voimakkuudessa, että sen huomaaminen voi aluksi olla hyvinkin sokea piste. Meditaatiostakin voi tulla yritys saavuttaa jokin henkevä tila. Meditaation ainoa tavoite on tulla omaksi itseksemme. Et voi siis onnistua tai epäonnistua harjoituksessasi. Kuoriutumisesi perhoseksi on sinun oma matkasi ja kaikki sen vaatima aika ja vaiheet kuuluvat siihen. Jos tunnet itsesi kireäksi tai kehoasi kipuaa, älä yritä väkisin irroittautua siitä. Havaitse ja hyväksy tilanteet tässä hetkessä niin kuin ne ovat. Mitä enemmän yrität muuttaa tilaasi, sitä enemmän viet huomiota pois itsestäsi ja siitä mitä on, halusit tai et. Ennemmin tai myöhemmin avaudut sisäisesti enemmän ja olosi muuttuu itseäsi kuunnellen paremmaksi.

Hyväksyminen

Se mitä on nyt, se on. Sen kieltäminen ei vie sitä pois, vaan kuluttaa vain enemmän energiaamme. Asioiden kieltäminen, olivatpa se sitten ulkoisia asioita, pääkipua tai tunnetiloja, ei vie niitä pois, vaan päinvastoin, sitä näkyvämmäksi ne mielessämme nousevat. Hyväksymisen tilaa edeltää useita hetkiä, jolloin haluamme taistella, kieltää tai kapinoida. Kaikki tuo on osa paranemisprosessia, jossa lopulta pääsemme hyväksynnän syliin ja asiat voivat vihdoin alkaa hellittämään otettaan meistä. Sinun on hyväksyttävä itsesi sellaisena kuin olet tällä hetkellä, ennen kuin voit todella alkaa muuttua. Hyväksyminen ei tarkoita pahojen asioiden oikeuttamista tai sitä, että sinun on pidettävä kaikesta siitä mitä on tai tunnet. Se ei myöskään tarkoita sitä, että lakkaisit kehittämästä itseäsi positiiviseen suuntaan. Hyväksyntä on ikään kuin terveellinen ja ainoa kasvualusta, jossa voit kasvaa suuriinkin muutoksiin ja elää oikeasti nykyhetkessä.

Irti päästäminen

Kaikki mitä on, tunnet ja koet, menee ohi. Sellaista tunnetta tai hetkeä ei ole olemassakaan, joka ei menisi ohi. Irti päästämisessä me harjoitamme myös päästämään irti tulevaisuuden ajatuksistamme tai takertumisesta menneisyyteen. Se onnistuu asettumalla tarkkailijan rooliin. Kaikki mitä ajattelemme tai tunnemme on ohimenevää ja ajatuksiimme takertuminen on oman mielemme vankila.

Jon Kabat-Zin kuvailee kirjassaan Täyttä elämää, miten intialaiset pyydystävät apinoita. He sitovat tyhjäksi koverretun kookospähkinän puuhun ja laittavat sen sisään banaanin. Sitten he poraavat pähkinän toiseen päähän apinan käden mentävän reiän. Apinan käsi mahtuu reiästä kookospähkinän sisälle sormet suorana ja tarttuu pähkinän sisällä olevaan banaaniin. Apina voisi vapauttaa itsensä päästämällä irti banaanista ja vetämällä suoristuneet sormensa ulos reiästä. Banaani kädessä käsi ei mahdu ulos. Apina kuitenkin haluaa pitää kiinni banaanistaan ja jää näin pakkomielteensä vangiksi. Me voimme päästää irti ajatuksistamme ja banaanista. Teemme niin itse asiassa joka ilta, kun nukahdamme, koska jos emme päästä irti, me emme nukahda. Jos siis pystyt nukahtamaan, osaat jo irtipäästämisen taidon. Sinun tulee vain harjoittaa sitä valvetilassa.

Hiljaisuuteen laskeutuminen ja apinan mieli

Ensimmäisenä päivänä hiljaisuuden alkaessa, sinkoili mielessäni ajatuksia kuin ilotulitteita. Yksi havainnollistava meditaatioharjoitus onkin laskea ajatuksia ikään kuin mielensä tarkkailijana, sivusta seuraten. Huomasin millaisiin hassuihin juttuihin mieleni poukkoili: 1. ”Kyllä on tyhmiä juttuja päässä”, 2. ”Onkohan tuo syreeni, vaikkei siinä ole kukkia?”, 3. ”Täällä tuulee kovasti, tuleekohan myrsky”, 4. ”Tuolla on kivat vaatteet”, 5. ”Mitäköhän me syödään kahvilla”, 6. ”Moneskohan ajatus tämä jo oli?”, 7. ”Vihreä”, 8. ”Oliko tuo ”vihreä” ajatus?”, 9. ”Hahaa, tyhmä ajatus!”, 10. ”Nyt kävelen aivan hitaasti”, 11. ”Tuossa on pyöreä kivi”… Mindfulness ja meditoiminen avaavat meille portin alitajunnan datapankkiin, joka on 10 miljardia kertaa suurempi kuin päivätietoisuutemme. Se, että yleensä havaitset ohi vilahtavia ajatuksiasi avaa sinulle jo oven omaan alitajuntaasi.

Mieli on kuin apina, sillä ei ole ylpeyttä.

gibbon-826010_1920Mieli on kuin apina, sillä ei ole ylpeyttä. Se ei toimi ja ajattele sivistyneesti ja loogisesti, kuten arvovallallemme olisi sopivaa. Mieli ajattelee mitä vain, koska se on sen luonto. Tarkkailijana huomasin jo ensimmäisenä päivänä, toki jo meditaatiota harjoittaneena, että ajatusteni havaitseminen on käynyt minulle entistä helpommaksi. Huomasin myös, että niiden arvottaminen on jonkin verran vähentynyt. Ensimmäisen päivän ajatukset lähinnä huvittivat minua. Tietoisuus siitä, että kaikilla on oma apina päässään ja se, että toiset eivät kuule ajatuksiani, auttaa ainakin minua omieni hyväksymisessä.

Ensimmäisenä iltana vatsaani sattui ja aluksi ajattelin, että kipu häiritsee retriittiäni. Halusin siitä eroon. Muutamassa tunnissa olin kuitenkin vatsakipuni kanssa ok, koska pyristelyistäni huolimatta, se vain oli minussa. Kipu ei pilannut mitään, sopeuduin siihen jotenkin ja luovuttuani halustani lopettaa se väkisin, sekin meni lopulta ohi.

Kävin lyhyellä reippaammalla lenkillä molempina iltoina, koska kehoni kaipasi herättelyä. Rauhallinen istuminen, käveleminen ja makaaminen hidastavat jonkin verran kehoni toimintaa ja koin lyhyen reippailun ainoastaan itseäni kunnioittavana hellyydenosoituksena. Iltapesulla sähköhammasharjaani käynnistäessä mietin tovin, onko sekään sallittu laite, mutta päätin siinä kohtaa ajatella hampaideni hyvinvointia. Nukuin ensimmäisen yön todella hyvin ja ymmärsin nukkumaan mennessäni, kuinka älylaitteiden sulkeminen illalla ajoissa on todella terveellistä. Huomasin myös, etten kaivannut Facebookkia tai Instagramia ja minulle oli samantekevää ”mitä, missä ja milloin”. En halunnut tehdä tai tietää mitään.

Mieli rauhoittuu ja apina istahtaa tarkkailemaan

Villa Mandala

Villa Mandala ja kivilabyrintti.

Toiseen aamuun heräsin ilman herätyskelloa vaivattomasti aamuharjoitukseemme. Vatsani murisi nälkäänsä, jota lempeydellä kuuntelin. Me teimme istumameditaatio- sekä mindfulness -jooga –harjoitukset ennen aamupalaa. Aistit terävöityvät ja heräävät meditoidessa ja hiljaisuudessa niin, että kaurapuuro, kananmuna ja itse tehty leipä maistuivat taivaallisilta. Oli jännää huomata, miten hiljaisuus tuntui minusta ainoastaan ihanalta. Ei epämukavalta tai kiusalliselta, ei kertaakaan. Normaalisti olisin ihmetellyt ääneen, miten hyvää aamiainen olikaan, mutta nyt sitä ei tarvinnut kertoa kenellekään ja sitä paitsi se oli sanomattakin selvää.

Toisen päivän aikana huomasin etsiväni mielestäni jotain ärsyyntymisen tai turhautumisen merkkejä. Mieleni ehkä ajatteli, että ikävien tunteiden löytäminen olisi jotenkin osoitus siitä, että olen tietoisempi. Päivän mittaan tajusin hölmön ajatukseni ja unohdin asian. Pääni oli ikään kuin hiljentynyt ja apinakin istui tarkkailijana aivoissani. Ajatuksia oli selvästi vähemmän. Arvottamista havaitsin silti, mutta ilokseni sekin oli lähinnä positiivista.

Pääni oli ikään kuin hiljentynyt ja apinakin istui tarkkailijana aivoissani.

Toisena iltana kävimme ihanassa Villa Mandalan puusaunassa. Tusinan verran naisia saunoi katsomatta, koskematta tai sanomatta mitään kuuman ja tuoksuvan saunan sylissä. Kaikki soljui kuin itsestään ja ruuhkaa tai kummallisia tilanteita ei syntynyt. Ihanasta, kuumasta saunasta huolimatta, uni ei kuitenkaan ottanut tullakseen toisena iltana. Jotain ajatuksia pyöri päässäni, mutten enää jaksanut kuunnella mieltäni. Aamulla olisin halunnut jäädä nukkumaan. Vitkuttelin sängyssäni ja ehdin nipin napin aamuharjoitukseemme.

Kiitosmatka

Ganesha

Ganesha, hyvän onnen, viisauden ja älykkyyden jumala.

Aamumme alkoivat siis klo 7.30 harjoittamalla ja ohjatut harjoitukset loppuivat klo 20.30. Päivien aikana meillä oli n. kaksi tuntia itse ohjattua harjoitusta, jolloin teimme kukin mitä halusimme. Useat lepäsivät hieman, toiset tekivät kävelymeditaation luonnon helmassa. Syöminen, saunominen ja kaikki valveillaoloaika oli harjoittamista, koska mitään ”ylimääräisiä” ärsykettä meidän elämäämme ei retriitissä kuulunut.

Kaikki kestivät retriitin hiljaisuudessa, mitä päässä sitten pyörikin. Paitsi, että enhän minä voi sitä varmasti tietää 🙂 Yksityiskohtana paljastankin, että kolmanteen päivään herätessäni säikähdin patteriherätyskelloni kilinää niin paljon, että suustani pääsi huudahdus ”auts, kamala ääni”. Arvotin äänen silmänräpäyksessä negatiiviseksi. Retriittini ei silti mennyt siitäkään pieleen. Sisäisen hymyn se kuitenkin sai aikaan.

Oma retriittini oli ihana ja hiljaisuus oli minulle yllättävän helppoa. Toki matkani tähän on ollut pitkä ja välillä tuskallinenkin. Elämässäni on ollut myös aika, jolloin mielestäni mikään ei ollut hyvin ja sinä hetkenä tällaisen hiljaisuuden sietäminen oli minulle kaukainen ajatus. Tiesin silloinkin tämän päivän koittavan, koska olen aina ajatellut lohduttavasti ”jonain päivänä tämäkin on vain muisto”, vaikka lohduttava ajatus ei joka päivä ollutkaan päällimmäisenä. Kuvasin retriittiäni ohjaajalleni Sirpalle eräänlaiseksi kiitollisuusmatkaksi. Retriitissä todella tajusin, millaisen muutosmatkan olen itsessäni kulkenut. Huomisesta en tiedä. Nyt on hyvä, joskus voi olla taas toisin. Kaikki kuuluu elämään.

Vesi katoaa ja paljastaa altaan joskus puhdasta hiekkaa,
joskus kauniita kiviä ja simpukankuoria,
joskus taas levää ja vanhoja kenkiä,
joita emme maailmaamme kaipaa.
Aina tulee kuitenkin uusi vuorovesi,
joka tuo uudet vedet tullessaan.
Huuhtoo rannan ja jättää jälkeensä tilan,
joka toisessa hetkessä on taas mennyt menojaan.

Minun piti lähteä retriitistämme hieman aikaisemmin kuin toisten, koska perheemme matka pohjanmaalle ei voinut odottaa. Menimme saattamaan rakasta ihmistä taivasmatkalle sukulaisten ja ystävien kanssa. Jätin kuitenkin mielessäni hiljaa jokaiselle ryhmäläisellemme heipat ja kiitokset siitä, että he kaikki olivat siellä kanssani. On uskomatonta huomata, miten läheisyyden tunne jokaiseen retriittiläiseen kasvaa, vaikka emme puhuneet tai edes katsoneet toisiamme. Läheisyyteen ei tarvita sanoja.

tide-569367_1920Elämä on lahja. Jokainen hetki kuuluu siihen, vaikka joskus sitä on vaikea hyväksyä. Kipu, tuska ja epätoivokin ovat etappeja tiellämme, joiden kautta syntyy jotain uutta ja kaunista. Hetket ja joskus jopa vuodetkin ovat kuin vuorovesiä, jotka tuovat tulvan sanomatta mitään. Vesi katoaa ja paljastaa altaan joskus puhdasta hiekkaa, joskus kauniita kiviä ja simpukankuoria, joskus taas levää ja vanhoja kenkiä, joita emme maailmaamme kaipaa. Aina tulee kuitenkin uusi vuorovesi, joka tuo uudet vedet tullessaan. Huuhtoo rannan ja jättää jälkeensä tilan, joka toisessa hetkessä on taas mennyt menojaan.

”I never change, I simply become more myself”
– Joyce Carol Oates

Hyväksyntää omalle apinallesi toivoen,

Mirva

Mirva Mäki-Petäjä, mentaalivalmentaja, neurocoach, liekki coachingLiekki blogi keskittyy mielenharjoittamiseen valmennuksellisten teemojen ja ajankohtaisten asioiden kautta.

Mirva Mäki-Petäjä on Liekki Coaching Oy:n omistaja ja yrittäjä, mentaalivalmentaja, LCF Life Coach®, neuro coach, esikoiskirjailija ja Mindfulness CFM® -opiskelija.

Elämänmuutos – 11 tositarinaa ihmisistä käännekohdissa -kirjan uusi julkaisupäivämäärä on 10.8. Voit tilata kirjan jo ennakkoon tästä.

 

 

Kymmenen epämiellyttävää merkkiä, joista tiedät olevasi oikealla polulla.

bracelet-1198737_1920Kuten lupasin viime viikolla, kerron niistä kymmenestä epämiellyttävästä merkistä ja tunteesta, joita voimme kokea elämänmuutoksen yhteydessä ajoittain. Haluan sinun tietävän, että kaikki tunteet ovat normaaleja ja menevät ohi. Nämä asiat osoittavat sinulle vierailullaan, että muutoksesi on todellinen ja että teet oikeita asioita.

Kun epämiellyttävä tunne tulee elämäämme, on hyvä pysähtyä tunnistamaan se. Yleensä me nimittäin säikähdämme niitä ja haluamme kääntyä kannoillamme. Aivomme vastustavat muutoksia hanakasti, koska pelkäävät epävarmuutta, jota uskomuksemme ja pelkomme nostavat muutoksessa pintaan.

Muutos tarkoittaa siirtymistä jostakin totutusta tilanteesta toiseen. Se tarkoittaa harvoin sitä, että laitamme koko elämämme remonttiin. Kuitenkin sanana muutos on suuri ja pelottava. Ehkäpä muutoksen sijaan meidän pitäisikin puhua tietoisesta kehityksestä tai paremmista tietoista valinnoista.

Muutokset ovat erikokoisia ja tarkoittavat eri asioita eri ihmisille. Esimerkiksi tupakanpolttamisen lopettaminen voi olla jollekin pieni ja toiselle suuri muutos. Kaikki on yksilöllistä. Jokainen tietää miten hyödyllistä tupakasta olisi luopua, mutta tietoisuus siitä ei kuitenkaan riitä tekemään siitä useimmille helppoa. Sama on esimerkiksi haitallisesta ihmissuhteesta luopuminen. Sekään ei yleensä ole helppoa, vaikka tietäisimme sen olevan meille terveellistä. Hallitussa elämänmuutoksessa tunteiden ja haasteiden tiedostaminen  on erittäin tärkeää. Se auttaa meitä tekemään itsellemme parempia valintoja ja onnistumaan niissä.

Ihanat, kamalat tunteet

1. Tunne, että olet eristyksissä muista

Suuret henkilökohtaiset muutokset ovat luonteeltaan yksityisiä. Ne vaativat meiltä yksinäisyyttä ja siksi väliaikainen eristäytymisen tunne läheisistä on täysin normaalia.

2. Keskittymisvaikeudet

Muutos kuormittaa aivojamme raskaasti ja ylikuormittuneena ne eivät toimi normaalisti. Vasen aivolohko, joka tekee suurimman osan jokapäiväisistä askareistamme, ylikuumentuu tilanteessa herkästi. Siksi unohtelu ja keskittymisvaikeudet ovat täysin normaalia, eivätkä merkki alkavasta dementiasta.

3. Ahdistus ja levottomuus

Kaikki muutokset, johtuivatpa ne sitten työstä, ihmissuhteista, elämäntavoista tai henkisestä muutoksesta, herättävät tunteemme pintaan. Muutos herättää meissä kokonaan uusia ajatuksia ja tuo luovuuden tullessaan. Ikävä kyllä mielemme täyttyy silloin myös helposti huolilla. Ylitsepursuavat uudet tilanteet ja tunteet voivat aiheuttaa ahdistusta ja levottomuutta, mutta nekin ovat täysin normaaleja muutosprosessissa.

4. Ärsyyntyminen

Kun muutoksessamme on kysymys positiivisesta asiasta omassa elämässämme, on täysin tyypillistä ärsyyntyä itselleen läheisten ihmisten seurassa. Vanhat tapamme ovat kietoutuneet myös läheisten ihmistemme tapoihin. Muutos meissä aiheuttaa erilaista käytöstä myös heissä. Muuttunut dynamiikka kanssakäymisessämme aiheuttaa herkästi ärsyyntymistä puolin ja toisin.

5. Pelko ja suru

Mitä suuremmasta ja tärkeämmästä muutoksesta on kysymys, sitä suurempaa on usein myös tuntemamme pelon määrä. Suurten muutosten alussa jopa paniikin tunteet ovat luonnollisia. Silloin haluaisimme vain juosta karkuun. Juokse-tai-kuole –reaktio on aivoillemme luonnollinen, mutta alkeellinen selviytymiskeino. Älä juokse pakoon. Ota tunteet vastaan ja anna itsellesi aikaa rauhoittua. Pelko on osoitus siitä, että muutos on sinulle merkityksellinen. Luota siihen, että pelon tunteesikin menevät ohi.

Suru on merkki menetetyn elämäntavan katoamisesta. Se kuuluu normaalina suureen muutokseen ja sitä tulisi käsitellä myös asiaankuuluvana surutyönä.

6. Yhteenotot

Kun ihminen haluaa muutoksen, se tarkoittaa usein sitä, että hän tuntee tyytymättömyyttä jollain alueella elämässään. Se voi liittyä myös läheisiin ihmisiin. On siis täysin normaalia, että muutos voi aiheuttaa läheisten ihmisten välille eripuraa. Muutosta läpikäyvän ihmisen onkin houkuteltava toiset näkemään uudet, terveemmät toimintamallit suhteessa häneen ja asettaa näin omat uudet rajansa. Se voi olla suuri palvelus kaikille.

7. Tyytymättömyys

Tyytymättömyyden tunne ei ole merkki siitä, että muutos ei toimi vaan siitä, että se toimii. Positiiviseen muutokseen pyrkivän ihmisen on vaikeaa tyytyä enää vanhoihin opittuihin ja toimimattomiin tapoihin niin itsessään kuin toisissa. Hän haluaa parempaa ja siksi pintaan nousee helposti tyytymättömyyden tunne.

8. Tunne, että olet eksyksissä

Se, että tunnet itsesi eksyneeksi ei tarkoita myöskään sitä, että olisit väärällä tiellä. Muutos tuo tiellesi säkillisen uusia odotuksia, tunteita ja kokemuksia. Koko todellisuutesi ympärilläsi voi olla muokkaantumassa erilaiseksi. On täysin normaalia tuntea olevansa välillä eksyksissä, kun törmää jatkuvasti uusiin asioihin.

9. Ihmissuhteiden kyseenalaistaminen

Kun teemme suuren muutoksen itsessämme, muuttuu myös elämämme. Pienemmissä muutoksissa muuttuu vähemmän, mutta siltikin jotain muuttuu. Ystävyyssuhteet voivat joutua muutospaineen alle. On täysin luonnollista, että muutoksen läpikäyvä ihminen kyseenalaistaa ja testaa myös ihmissuhteidensa toimivuutta, vaikka suhde olisikin alkujaan terveellä pohjalla. Tämä koskee myös parisuhdetta. Voi olla, että jotkut ihmissuhteet eivät taivu muutokseen ihmisen persoonassa ja elämässä, ja se voi loppupeleissä olla jopa hyvä asia kaikille.

10. Kummalliset ja intensiiviset unet

Vaikka sinä nukut, aivosi valvovat ja paiskivat yötöitä. Ne prosessoivat kaikkea uutta ja hämmentävää, jota uudet valintasi niille tarjoavat. Tämä voi aiheuttaa kummallisia, intensiivisiä ja negatiivisiakin unia. On hyvä muistaa, että unet ovat aivojen tapa selviytyä ja selvittää uusia kokemuksiaan.

Olipa muutoksesi suuri tai pieni, tuo se mukanaan uusia tilanteita ja nostaa pintaan tunteita. Useat tunteet ovat onneksi positiivisia ja ne auttavat meitä myös osaltaan pääsemään näistä negatiivisista eteenpäin. Kaikella on kaksi puolta ja jos jotain uutta haluaa elämäänsä, tarkoittaa se yleensä sitä, että jostain vanhasta ja tutusta on luovuttava. Muutosprosessissa on tärkeää tunnistaa ja hyväksyä kaikki tunteet sekä ymmärtää, että ne eivät jää lopuksi ikää. Tunteet tulevat ja menevät. Tärkeintä on yrittää nähdä niiden taakse, todelliset syyt ja pelot sekä se, mitä ne oikeasti yrittävät viestittää meille. Muutos on tärkeää ja luonnollinen osa elämäämme. Ne kasvattavat meitä ja auttavat usein löytämään lähemmäksi itseämme sekä elämämme tarkoitusta.

Ensi kerralla keskityn tunteiden hallintakeinoihin ja valintoihin, joita tekemällä me still-life-1139582_1920voimme helpottaa oloamme nopeasti stressissä ja muutoksessa. Tiedossa siis enemmän positiivisia juttuja 🙂 Valmentajana ja elämänmuutoksesta kirjoittaneena koen kuitenkin, että näistä hankalistakin asioista on hyvä puhua reilusti. Avoimuus tässäkin asiassa auttaa meitä kaikkia matkallamme.

❤ Mirva

 

Liekki blogi keskittyy mielenharjoittamiseen valmennuksellisten teemojen ja ajankohtaisten asioiden kautta.
Mirva Mäki-Petäjä on Liekki Coaching Oy:n omistaja ja yrittäjä, mentaalivalmentaja, LCF Life Coach®, neuro coach, esikoiskirjailija ja Mindfulness -opiskelija (CFM®)

Elämänmuutos – 11 tositarinaa ihmisistä käännekohdissa -kirjan uusi julkaisupäivämäärä on 10.8. Voit tilata kirjan jo ennakkoon tästä.

Jos haluat kirkastaa omat tavoitteesi ja rakentaa itsellesi konkreettisen muutospolun tule Onnistunut elämänmuutos -kesäleirille. Tiedossa on neljä rentouttavaa ja konkreettisia apukeinoja antavaa päivää merellisessä Lauttasaaressa, Helsingissä. Aikusten kesäleirille voit ilmoittautua tästä.

 

Lähde tunnelistaan: http://www.davidwolfe.com